Pikku-O:n testipäivä

Pikku-O:n puhe on viivästynyt. Niinpä sattui mainiosti, kun saimme tietää Newton Public Schoolin järjestämästä puheen ja muun kehityksen arviosta. Kun kerroin meidän menevän pieniin testeihin, Pikku-O totesi:"Jee!" Hain hänet koulustaan puolelta päivin ja lähdimme pienen välipalan jälkeen kohti testipaikkaa.

Ensin Pikku-O sai hetken leikkiä autoilla, kun keskustelin yleisesti huolistamme puheen viivästymiseen liittyen. Sitten siirryimme iloisen tädin ohjaamana fysioterapeutin luo. Hän laittoi Pikku-O:n hyppimään, kiipeämään, kulkemaan viivalla ym. Alkujännityksen jälkeen Pikku-O teki kaiken kuten pyydettiin, ja fysioterapeutti ihmetteli, olinko huolissani jostain. Kerroin, etten tältä osin ollutkaan, ja pääsimme seuraavaan testipisteeseen.

Toimintaterapiarasti: Tavoitteena oli rakentaa palikoista torni. Olin aika ylpeä, kun Pikku-O ymmärsi verbaalisesti annetut ohjeet. Torni syntyi nopeasti. Sen sai kaataakin - hymy levisi kasvoille. Seuraavaksi piti koota samanlainen rakennus kuin tädin tekemä. Sekin syntyi ilman hankaluuksia. Palikat laitettiin pois, ja oli aika piirtää viiva, pallo ja risti. Onnistuivat. Olin taas ylpeä. Näytimme peukkuja toisillemme.

Puheterapiarasti: Pikku-O istui kahden tädin välissä. "What is this?" kysyi täti ja näytti lippalakkia. "Hat", sanoi Pikku-O. "What is this?", jatkoi täti kysymistään, ja näytti milloin kenkiä, milloin kynää, milloin pussia, milloin kampaa. Vastakset vaihtelivat:"tuuush [shoes]", "nynä [pencil in Finnish]", ja sitten jatkuvasti toistuen olkapäitä söpösti kohauttaen:"I don't know". Pikku-O:n piti toistaa pitkähköjä virkkeitä tädin perässä. Pikku-O yritti. Osasta oli erotettavissa jotain tuttua; suurin osa meni yhdeksi muminaksi. Lopuksi piti ymmärtää poimia joukosta oikeanlaisia tavaroita monimutkaisten ohjeiden avulla (esimerkiksi: pöydällä oli kampa, paperipussi ja kengät, lattialla kampa; "Mikä kampa ei ole pöydällä?"). Osa näistä meni ihan hyvin, vaikeimmat toki eivät.

Puheterapeutti totesi, että Pikku-O tulee kyllä oppimaan puhumisen ennen pitkää. Ongelmana on artikulaatio, ja sen osalta tulemme parin viikon päästä saamaan suosituksen, kuinka toimia. Hieno asia.

Kuulo-ja näkörasti. Näkötestaus onnistui kohtuullisen hyvin, mutta kuulotestauksesta ei tullut mitään. Pikku-O ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, miten hänen tulisi toimia, kun korvaan kuuluu piippaus. Niinpä mahdollinen kuulonalenema puheen viivästymisen taustalta on edelleen testaamatta.

Lopuksi Pikku-O:n parhaita:
- "Oo lassii [Olen valmis]"
- "ti en [loppu]"
- "Mitä häpen tu äiti [Mitä sinulle, äiti, on tapahtunut]?"
- "Joo, haluta letushi [Haluan metvurstin]!"
- "Joo, haluta autot [Haluan katsoa Youtubesta Cars-elokuvan trailerin]!"
- "osinz muki [oranssi muki]"
Jne. Näitä riittää.