Salamapalloilua

Salamoiden välkkyessä, rankkasateiden riepotellessa ja paahtavan helteen kourissa olemme sinnitelleet loppuviikon. T on yrittänyt parhaansa mukaan viilentää taloamme, ja on itse päässyt nukkumaan vasta yön pimeinä tunteina, jos silloinkaan. Hikisennihkeä olo ei saa omaakaan vointia kovin pirteäksi - ei ihme, että talossamme on ollut vallalla tiettyä levottomuutta myös pikkuväkemme keskuudessa.

Levottomuutta kävimme purkamassa perjantai-iltana jalkapallo-ja baseball-kentillä. Alkuun T juoksutti koko porukkaa ympäri kenttää, sitten palloteltiin, minkä jälkeen kävin E:n ja Iso-O:n tekniikkatreenien aikana itse juoksemassa. Pikku-O keskittyi tällöin harjoittelemaan "kukkapissien" tekemistä. Isoveljen mallin mukaan yritys oli kova, mutta toteutus jäi vielä puolitiehen. Ilman vaippaa hän on iloksemme ja ihmetykseksemme selvinnyt jo parin viikon ajan, mutta tässä osiossa tarvitaan vielä lisää harjoitusta.

Jalkapalloilun jälkeen baseball-kenttä vapautui, ja pääsimme kaikki joko lyömään tai ottamaan lyötyjä palloja kiinni - myös Pikku-O. Olivatpa omat taitoni ruostuneet kouluvuosista! Osuin palloon vain kerran, eikä sekään ollut kovin koordinoitu lyönti. Lapset saivat juosta ja touhuta yhteensä parin tunnin ajan, ja pitkästä aikaa rauhoittuminen nukkumaan tapahtui ilman minkäänlaista iltateatteria.

Urheilun lisäksi arkeamme sävyttäneet koulupäivät ovat vielä käynnissä entiseen tapaan. Iso-O kävi tutustumassa uuteen, tulevaan kouluunsa T:n kanssa torstaina. Hieman yli tunnin ajan vanhemmille oli järjestetty omaa ohjelmaa samalla kun nämä tulevat koululaiset saivat tutustua opettajiinsa, luokkakavereihinsa ja koulutiloihin. Ilokseni Iso-O totesi koululla olleen "kivempaa kuin preschoolissa". Mieltäni ilahdutti myös se, että sanottuaaan, jälleen kerran, halustaan jäädä lomamme jälkeen Suomeen, muutti hän mieltään, kun totesin sen tarkoittavan sitä, että Kindergarten-luokka jäisi käymättä.

E taas pääsi luokkakaverinsa syntymäpäiville. Näitä kutsuja on nyt pitkän tauon jälkeen oikein kasautunut kesäkuulle - tiedossa on vielä kahdet. Itseäni vähän hirvittää, sillä täkäläinen tapa viettää lasten syntymäpäiviä näyttää tarkoittavan erillisen puuhapaikan (pomppulinna, tanssisali ym.) vuokrausta syntymäpäiväpalveluineen. Ilmeisesti sellaiset vanhanajan lasten kotisyntymäpäivät ovat todella pois muodista. E tuli kasvot virneessä takaisin kantaen mukanaan vastalahjana saamiaan, pimeässä heijastavia discopalloja ja rannekoruja. Sain nähdä myös esityksen siitä, kuinka E oli villisti tanssinut yhden lempikappaleensa (Living on a Prayer) tahdissa. Esitys oli aika hassu, mutta nauraa ei toki voinut, sillä E oli hyvin tosissaan.

Lähdemme pian laulamaan Suvivirttä Suomi-koulun kevätjuhlaan Kaleva-majalle Littletoniin. Säätila voisi olla parempi; sataa kaatamalla, ja luvassa on myös viikolta tuttuja äkillisiä myrskyjä, jotka ovat kiskoneet satoja vuosia vanhoja jättimäisiä puita irti maasta ja kaataneet talojen päälle. Toivottavasti emme itse joudu tälläisen myrkyn kouriin matkallamme.