Pyöräilyä ja marjanpoimintaa

Ihanaa! Ilma on kuivunut ja lämpötila laskenut siedettäviin lukemiin. Yöllä oli jopa raikasta, mikä sai meidät, ikkunat apposen ammollaan nukkuvat, lepäämään pitkästä aikaa oikein kunnolla.

Maanantaina oli vielä kuumaa ja kosteaa. Hiki virtasi, kun autoin Pikku-O:ta pyöränsä kanssa läheiseen leikkipuistoon ja takaisin. Samanikäisen serkkupojan oppiminen ajamaan ilman apupyöriä on otettu kunnioituksella vastaan, ja Pikku-O on löytänyt uutta intoa pyöräilynopetteluun. Polkeminen sujuu jo melkoisen mukavasti, tosin asiasta joutuu tiheästi muistuttamaan. Sen sijaan käsi saattaa päästä irti ohjaustangolta ja pää kääntyä ympäristöä seuraamaan aivan yllättäen. Äidin vahva tuki satulasta ja ohjaustangosta on täysin välttämätöntä. Jatkamme harjoittelua - onneksi meillä kuitenkin on pyöräkärry Pikku-O:n tulevia preschool-matkoja varten. Ja pidempiä pyöräreissuja, kuten tiistaina Newton pohjoisempiin osiin, pystymme vielä tekemään lastenistuimen kanssa; sen verran pienikokoisesta pojasta on kyse.

Pikku-O on saanut opetella myös pidemmän matkan kävelyä. Kävimme kahdestaan kävellen aktivoimassa uudet pankkikorttimme läheisellä pankilla tiistaina, ja tänään keskiviikkona pieni mies sai kulkea koko muutaman kilometrin mittaisen lenkkipolkumme. Rattaat olivat henkisenä tukena mukana, mutta niitä ei tarvittu.

Pankkikorttiasiasta saisi aivan oman tarinan aikaiseksi, mutta lyhyenä mainintana todettakoon, että saimme automaattisen hälytyksen pankista edellisellä viikolla; tililtämme oli siirtynyt pienehköjä, mutta säännöllisiä summia johonkin aivan kummalliseen paikkaan. Niinpä korttimme kuoletettiin, ja saimme eilen viimein uudet. Taas on tehty monta matkaa lähipankkiimme asioiden järjestämiseksi. Tylsä lisäsäätäminen kaiken muun oheen. Palvelu on kyllä ollut jälleen kerran erinomaista.

Kuumuudesta ja kosteudesta erityisesti kärsivä T on yrittänyt löytää pakopaikkaa kirjastosta valmistellessaan lupaamaansa Ricouer-artikkelia. Kun tänään viimein kelien osalta helpotti, lähdimme koko porukan voimin pyörinemme katsomaan, joko vadelmat ja karhunvatukat olivat poimittavissa. Osa oli, ja saimme rasialliset molempia matkaamme. Maistuivat hyviltä vaniljajäätelön kanssa. Suunnittelimme jo uutta retkeä launtaille. Mukavaa, että sisäinen marjanpoimijani pääsee sopivassa määrin toteuttamaan itseään täälläkin.