sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Taikuutta ja linnanherruutta

Lauantaina Suomi-koulun oppitunnit kestivät vain tunnin. Opintojen jälkeen koululaiset vanhempineen kokoontuivat liikuntasalin lattialle ihmettelemään Suomen Turusta saakka saapunutta taikuria. Pete Poskiparta otti yleisönsä.

Etukäteen E oli toivonut, että taikuri taikoisi hänet näkymättömäksi. Toive ei toteutunut, mutta tilanne korjaantui täysin E:n päästyä taikurin avustajaksi. Hieman ujosti hymyillen E teki kaiken kuten pyydettiin, ja hämmästys näkyi hänen kasvoiltaan vähintään yhtä suuresti kuin yleisön, kun tiukasti kiinni pitämiensä käsien sisältä löytyi kahden pehmeän pallon sijaan neljä.

Myös Iso-O osallistui esitykseen. Kun istumapaikka oli eturivissä, ei tältä voinut välttyä, vaikka Iso-O muuten olisikin mielellään moisesta kunniasta jäänyt paitsi. Pienestä ujoudesta huolimatta avustus sujui mainiosti; Iso-O sai luvan varmistaa, että esityksen aikana moneksi palaksi silpoutunut köysi oli varmasti ehjä ja huolehtia sormin painamalla näkymättömäksi muuttuneen liinan taikurin käden sisälle.

Pikku-O oli alkuun tarkkaavainen ja nauroi ääneen taikurin tehdessä yökkäysrefleksimäisiä ilmeitä juuri ennenkuin näkymättömäksi muuttunut liina ilmaantui hänen suuhunsa. Pian tarkkaavaisuus kuitenkin herpaantui, ja Pikku-O alkoi ehdotella poistumista paikalta. Esitys oli sen verran lyhyt (n. puoli tuntia), että lompakkoni tutkiminen riitti pienelle poistumisen korvikkeeksi, ja saimme osallistuttua koko esitykseen.

T ei päässyt mukaan, sillä samanaikaisesti hänen lukupiirinsä kokoontui meillä. Tai oikeammin, F tuli meille, ja G oli mukana Skypen välityksellä New Yorkista. Upea väline tuo Skype; on ollut itsellekin ihana, kun on päässyt elämään Suomen läheisten ihmisten tapahtumien mukana pääosin hyvin toimivan yhteyden välityksellä. Hyvin se toimii lukupiirinkin välineenä; lauantainen tapaaminen ei suinkaan ollut piirin ensimmäinen.

Loman viimeinen päivä sunnuntai on sujunut kotosalla. E ja Iso-O viihtyivät tuntien ajan pihalla, sillä kepit muuntuivat miekoiksi, frisbeet kilviksi ja autotallin takaosa linnaksi, jonka herruutta he puolustivat. Pikku-O on parina viime yönä saanut laryngiittityyppisen hengitysahdistuskohtauksen, joten päiväunet tulivat tarpeeseen, ja linnaleikki jäi väliin. Vatsakin hänellä on ollut mystisesti löysällä. Tylsää!

Tulivuori esti E:a pääsemästä tänään Red Sox-otteluun nuorten setien kanssa. Sen verran tuhkapilvi on kuitenkin harventunut, että sedät pääsivät eilen samalle mantereelle kanssamme, ja tulevat vieraiksemme ensi lauantaina. Tämän ennakoimiseksi T vei E:n ja Iso-O:n lähikentälle juoksemaan ja treenaamaan jalkapallon pelaamista. Saapi nähdä, josko pikku matsi järjestyisi Suomen jalkapallotoivojen välille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.