Iso-O:n syntymäpäivä

Aurinko oli juuri ja juuri noussut, kun lastenhuone oli jo aloittanut päivän. Oli siis itsekin raahauduttava paikalle onnittelemaan yöllä 5-vuotta täyttänyttä perheemme prinsessaa. Lauluun, jonka aikana Pikku-O oli hautautunut kokonaan peittonsa alle ja Iso-O:stakin näkyi vain hiustupsu yhtyi viimeisen säkeistön aikana myös T. Hymy sankarin kasvoilla oli tyytyväisen vieno.

Aamupalaksi syötiin ensin haudutettu kaurapuuro, mutta se upposi Iso-O:llekin tavanomaista nopeammin, kun tiedossa oli T:n paistama pekoni-muna-paahtoleipä-sipuli-tomaatti-aamupala. Epäterveellinen ja työläs, mutta ah niin maistuva. Aamupalan jälkeen Iso-O:n paikalle ilmestyi postin tuomia paketteja, joiden lähettäjät Iso-O iloisesti hihkuen arvasi jo pakettien ulkonäöstä tekstiä lukematta. E on sen verran kasvanut, että osasi iloita siskon saamista paketeista olematta vieressä kasvot kateellisuudesta vääntyneinä kuten vielä vuosi sitten. Ja Pikku-O riemuitsi joukon mukana - todennäköisesti ymmärtämättä lainkaan, mistä oli kyse. T oli hankkinut Iso-O:lle kaksi kynsilakkapurkkia, sillä Iso-O:n murhe edellisen kuivumisesta oli koskettanut koko perhettä. Hitiksi muodostui myös vanhempien näkökulmasta ihan hirveä soiva kortti. Biisi on tullut päivän mittaan tutuksi.

Iso-O on pitkään puhunut halustaan oppia pelaamaan tennistä. Tämä on johtunut autotallista löytyvän mailan lisäksi siitä, että T:n yliopistolla on aloittanut Boston College:n historian toinen suomalainen (T on ensimmäinen) perustutkinto-opiskelija - tennisstipendillä. Hyvä sattuma, että I:llä, joka on yksi Suomen nuorista naistennislupauksista, oli tänään Iso-O:n syntymäpäivänä kotipelit Boston College:lla, ja pääsimme niitä koko perheemme voimin katsomaan. Aurinko paistoi niin kuumasti, että parin tunnin istuminen paahtavalla kentällä aiheutti jopa T:lle punoitusta käsivarsiin, niskaan ja kasvoihin. Mutta ihmeen hyvin pienet jaksoivat keskittyä katsomaan ja kannustamaan. Ja, jälkikäteen I kertoi T:lle, kuinka mukava oli, että olimme häntä siellä kannustamassa.

Kotona söimme hyvin. T sai kakun valmiiksi, ja sen ulkonäkö ja maku sopivat hyvin tarkat ohjeet antaneelle päivänsankarille. Koska Pikku-O sai aamusta yläselkään, kaulaan ja korviinsa nokkosrokon mansikoista, niiden määrää jouduttiin hänen kohdallaan kakkupalassa rajoittamaan, mutta muille tuoreet mansikat maistuivat. Päivän kruunasi vielä yhdessä pelattu erä postintuomaa muistipeliä, jonka E:n ja Iso-O:n joukkue voitti. Iltatoimien jälkeen sekä sormien että varpaiden kynnet lakattiin vaaleanpunaisiksi. Hyvä päivä.