Ilmoittautumisia ja paperisotaa

Aikaisemmista kirjoituksistamme on varmasti jo käynyt selväksi, että olemme saaneet mahdollisuuden jatkaa elämäämme täällä vielä hetken. Niinpä T ilmoittautui ensi syksyn kursseille ja vei Pikku-O:n sopimuspaperit varausmaksuineen tänään Montessori-koulun kansliaan. Iso-O kävi ilmoittautumassa Kindergarten-luokalle jo muutama viikko sitten, ja E:lla jatkuu opintoputki koulun toisella luokalla.

Oma prosessini on vielä hieman kesken. Keskiviikkona kävin toistamiseen tapaamassa ihastuttavaa, tyylikkäästi harmaantunutta Suomen kunniakonsulia Bostonin keskustassa olevassa upeassa toimistossa saadakseni virallisen leiman yhteen lukuisista papereistani, joita tarvitsen oman tutkijaurani käynnistymistä varten. Välillä meinaa vähän harmittaa tämä jatkuva kaikkien asioiden todistaminen, mutta toivon sen olevan sen arvoista. Ei kai se ulkomaalaisen ihan helppoa ole Suomeenkaan tulla. Yritin päästä saman päivän aikana käymään myös tulevassa tutkimuspaikassani (Athinoula A. Martinos Center for Biomedical Imaging) päästäkseni paperipinosta eroon, mutta avainhenkilöt olivat viettämässä kevätlomaansa, joten ajauduinkin ihan toisenlaisiin toimiin. Kävin tapojeni vastaisesti shoppailemassa. No, sillä tavoin olin kyllä tavoilleni uskollinen, etten viihtynyt kovin kauan, ja kotiintuomisenani oli käytettyyn aikaan nähden säälittävän pieni kassillinen vaatteita. Surkuhupaisaa oli myös se, että jouduin aloittamaan vaatteiden katsastamisen arvaamalla ensin, mitä kokoa edustan. Tämän sanomalla paljastan, että kohtasin ensimmäistä kertaa yli yhdeksän kuukauden maassaolomme aikana yhdysvaltalaiset (aikuisten) kokomerkinnät. Eipä siitä sen enempää.

Bostonin keskusta oli aivan täynnä hyväntuulisia ihmisiä. Eikä ihme, sillä päivän ajan saimme maistaa oikeaa kesäkeliä. Elohopea nousi täkäläisessä mittarissa yli 90 asteen, mikä muun maailman versioissa näyttäisi lukemaa 32*C. Melkoinen hellepäivä siis. T aloitti viime kesän lopulta tutun vaeltamisen mittarin luota toiselle ja ahdistuneella äänellä luki lukemia monta kertaa ääneen. T:n onneksi hellettä kesti tälläerää vain päivän, ja olemme palanneet jälleen normikevääseen. Eilen oli pilvipoutaa ja 65 astetta (=18*C) ja tänään sadetta ja vain 50 (=10*C). Vaihtolämpöinen talommekaan ei oikein tiedä, mille astelukemalle sitä oikein asettuisi, ja niinpä keskikerroksen makuuhuoneissamme on jo ollut vähän hikistä nukkua, kun alakerrassa vielä on kovastikin tarvetta villasukkille ja pitkähihaiselle paidalle. Kaasulasku on onneksemme sentään kääntynyt laskuun keskitalven huimista $500/kk lukemista.

Aloittelemme viikonloppua kirjojemme äärellä. Parin viikon päästä pääsen itse näyttämään osaamattomuuteni ensimmäisessä tentissäni; T:llä on vielä puolitoista kuukautta omaa tehokasta peliaikaansa jäljellä. Näillä mennään.