sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannus on meillä herttainen - eiku - valmistautumista tulevaan

Lasten lomanalku on tuottanut heille selvästi pientä ahdistusta. Kun yhtäkkiä onkin hirveästi aikaa, meinaa tekeminen loppua. Tai eihän se oikeasti edes meinaa loppua, mutta toiveet ja realiteetit ovat ristiriidassa. Koulun ja afterschoolin tuoma strukturoitu ja 'valmis' ohjelma on lapselle aika helppoa - joku kokoajan kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutaman päivän tilanteen kehittymistä seuratessani päätin tehdä heille päiväohjelman. Sen toimivuutta testataan T:n poissaollessa heinäkuussa. Vähän hassultahan sen tekeminen tuntui, mutta ehkä sen avulla selviämme kaikki jotenkuten täysijärkisinä oman työntekoni ja lasten toiveiden ristiriidan yhteensovittamisessa. Alla hahmotelma lasten päiväohjelmasta. Kommentteja otan mielelläni vastaan:

klo 07.00-08.30 Television lastenohjelmat
klo 08.30-09.30 Aamupala ja aamutoimet
klo 09.30-10.00 Matematiikka (koulun antamien kesätehtävien tekeminen)
klo 10.00-11.00 Ulkoilua omalla pihalla
klo 11.00-12.00 Lounas
klo 12.00-16.00 Special (jokin erityisjuttu, joka voi olla vaikka vain käynti kirjastossa tai lähipuistossa tai sitten koko päivän retki Museum of Science:iin, eläintarhaan, Lastenmuseoon ym.)
klo 16.00-17.00 Päivällinen
klo 17.00-17.30 Iltatoimet
klo 17.30-18.00 Fetch-lastenohjelma
klo 18.00-18.30 Iltapala
klo 18.30-19.30 Lukeminen sängyssä, lopuksi iltasatu
klo 19.30-20.00 Hiljaisuus


Television määrä saattaa tuntua aika suurelta - 2h/päivä - mutta siihen mahtuu vain neljä ohjelmaa (ja jokaisen pitäisi yksi päästä valitsemaan), joten mielestäni se on kohtuullinen. Varsinkin, kun ohjelmat, joita he katsovat ovat US Department of Education:in hyväksymiä. Tietokoneella saa pelata kolmesti viikossa, kerralla 1/2 tuntia/henkilö, mistä käytännössä tulee 1,5 tunnin sessio. Toiveita olisi paljon suurempiin määriin, mutta tämä lienee hyvä kompromissi. Haastetta päiviin luo se, että yritän samalla saada työskenneltyä mahdollisimman tehokkaasti. Taidamme olla kaikki loman tarpeessa, kun saavun tämän porukan kanssa Suomeen.

No. Ylläoleva on ollut vasta valmistautumista tulevaan. Nykyhetkessä olemme viettäneet toisen Newton-juhannuksemme. Juhannusaatto ei ollut vapaapäivä; eihän juhannusta täällä tunneta. Niinpä uurastin sen työpaikallani yrittäen saada kaiken mahdollisimman valmiiksi pitkähköä kotityöskentelyäni varten. Lauantaina nautimme lasten nukkumaanmenon jälkeen uusia perunoita, sinappisilliä, jättikatkaravun pyrstöjä, tummaa leipää ja sipulimurskakermaviililisuketta. Ja katsoimme hyvää elokuvaa. Jonka lopulla taas nukahdin. Pöh!

Juhannussunnuntaina Iso-O pääsi ystävänsä StarWars-kotisyntymäpäiville. Ensin hän meinasi laittaa päälleen klooniasun, mutta sitten häntä selvästi rupesi mietityttämään, että mitä jos kukaan muu ei ole pukeutunut - ja päätyi mekkoon. Varmasti hyvä valinta, sillä vain kahdella pojalla oli teema-asut päällä, ja ulkona hellelukemissa vietetty juhla olisi ollut aktiiviselle tyttösellemme liikaa kuumassa klooniasussa. Oli ollut "hirmu kivaa". Pojat kävivät Iso-O:n juhliessa T:n johdolla pelaamassa jalkapalloa, ja minä nukuin päiväunet. Upeaa.

Alamme orientoitua itärannikkoretkeemme, joka alkaa ensi viikon alussa. Keskiviikkona joudun elämäni ehkä haastavimpaan tilanteeseen. Tuntuu aika epätodelliselta, että pelkäämäni tentti (USMLE Step 2 CS) on todellakin pian ohi. Pitäkäähän peukkuja - kannustusta ei voi olla liikaa!

2 kommenttia:

  1. Rutiinit on elintärkeitä! Meidän jääkaapin ovessa vieraita on hauskuuttanut jo kuukausien ajan C:n päiväohjelma - huomaa kuulemma, että tullaan opettajan taloon. Arki on kuitenkin paljon helpompaa, kun kenenkään (Mummon tai muun hoitajankaan) ei tarvitse miettiä, että mitäs nyt tehtäis. Teidän ohjelmanne kuulostaa mielestäni järkevältä kaikkien kannalta, myös Äidin :) Ja täällä on peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, Salla, ainoasta saamastani kommentista! Olen sekä samaa että erimieltä. Rutiinit ovat tärkeitä niin kauan kuin niistä voi luistaa tilanteen vaatiessa. Kun rutiineista tulee liian tärkeitä, voi elämä muuttua aika hankalaksi. Olen huomannut. Ja, kiitoksia peukkujen pystyssäpidosta! Pitämisen voi nyt lopettaa - tentti oli jo kesäkuun 29. päivä :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.