Koulu loppui viimein E:lta ja Iso-O:ltakin, mutta viiden lumipäivän (=lumimyräkän vuoksi peruutetun koulupäivän korvaaminen lukuvuoden lopulla) vuoksi Free Ferry Day tiistaina ei päässyt heitä ilahduttamaan. Keli oli sen verran hikinen, että kotona lomaansa viettävän Pikku-O:n kanssa ollut T päätti kärvistelyn sijaan lähteä kurkkaamaan, josko lippuja olisi vielä puolenpäivän tienoilla jaossa. Ja olihan niitä, kun koululaisperheet puuttuivat.
Lähdin perään seuraavalla lautalla, ja tapasin iloisen isän ja pikkuisen pojan Georges Island-saaren ulkomeren puoleisella rannalla. Yhdessä he olivat matkanneet puolen tunnin lauttamatkan, kävelleet saaren kärkeen, nauttineet eväänsä, ihailleet hienoa merimaisemaa sekä Pohjois-Amerikan vanhinta majakkaa - ja lähteneet etsimään vessaa, niinkuin lasten kanssa aina tapana on. Pikku-O oli käyttäytynyt hyvin ja rauhallisesti. Alkuun hän käyttäytyi hyvin minunkin kanssani, mutta sitten tapahtui jotain, ja Pikku-O muuttui 'vitsikkääksi', hyväntuulisen uhmakkaaksi kolmevuotiaaksi. Huoh! Lauttamatka takaisin Bostonin keskustaan oli kuitenkin jälleen mukava, ja pikkuinen istui sylissäni rauhassa katsoen ja kommentoiden kaikenlaista näkemäänsä. Erityisesti ylilentäneet Boston Logan:in lentokoneet kiinnostivat. Niitä riittikin - Loganille laskeutuu ruuhka-aikaan lentokone joka 90. sekunti.
Lautta oli puolisen tuntia myöhässä, joten lähdin kieli vyön alla polkemaan kohti Newtonia. T ja Pikku-O puksuttivat ruuhkametrolla. Olimme jo lähdössä koululta, kun he vasta saapuivat Newton Highlands:in pysäkille. Pyöräily on kyllä ykkösjuttu. Ainakin hyvällä kelillä ja toimivalla pyörällä. Eli aika harvoin.
Koulu loppui tänään. Reput olivat täynnä kaikenlaista vuoden aikana tuotettua. Vuodessa ehtii paljon. Mihin nämä kaikki oikein laitetaan?
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.