Boston Bruins voitti!

Boston Bruins voitti Stanley Cup:in selkein numeroin seitsemännessä ja ratkaisevassa ottelussa ensimmäisen kerran 39 vuoteen. Vaikka en itse enää teinivuosien jälkeen ole jääkiekkofani ollutkaan, on ollut kiintoisaa seurata tilanteen kehittymistä näin lähietäisyydeltä. Ja pakkohan se on tunnustaa, että tunnelma on osittain kaapannut mukaansa. Enhän muuten olisi istunut niin monta iltaa television äärellä kynsiä jännityksen vuoksi pureskellen. Kannatti siis valvoa tänäänkin (tai oikeastaan nimenomaan tänään), E:kin, vaikka huomenna varmasti väsyttää koulussa. Nukkumaan olisi pitänyt mennä heti pelin jälkeen, mutta yllättäen T kaappasi E:n mukaansa, ja lähtivät mokomat vielä käymään läheisessä urheiluvälinekaupassa, joka oli luvannut avata ovensa yöllä, mikäli Bruins voittaa. Odotan tosin mielenkiinnolla, miksi sinne kauppaan piti nyt yöllä lähteä, kun lähtivät niin salakavalasti.

Onhan meillä toki jotain muutakin tapahtunut. Voitonjuhlien kaikuessa taustalla yritän muutamaa niistä palautella mieleeni.

Sunnuntaina lähdimme koko porukan voimin kohti läheistä kenttää baseball-mailat ja -pallot matkassa. Kuului kova napsahdus. Pyöräkärryn kiinnitysosa napsahti poikki ja rikkoi samalla muutaman pinnan T:n takarenkaasta. Muutos suunnitelmaan. Pikku-O 'pyöräili' ja muut kävelivät T:n hakiessa samalla auton kotoa. Mutta lähikentällä olikin ottelu menossa ja muutenkin koko Newton Highlandsin alue oli täynnä porukkaa. Oli "Village Day", eikä autolla päässyt mihinkään. Pienen kiertelyhetken jälkeen hyppäsimme kaikki autoon, ja ajoimme paljon isommalle ja hienommalle kentälle. Siellä saimme koko baseball-kentän käyttöömme. T on alkanut syöttää baseball-tyylillä metrien päästä lyöjää, ja kuin ihmeen kaupalla erityisesti E on alkanut niihin mukavasti osua. Itsekin osuin kerran - yrityksiä oli jokunen enemmän..

Virallisten asioiden hoitamisen kanssa meinaa välillä hermo kiristyä. Osaisipa sitä vain ottaa ihan rauhallisesti, vaikka byrokratian rattaa niin ruosteiset ovatkin. Vaan kun ei osaa. Hermostuin oikein kunnolla, kun ryhdyin laatimaan jo kolmannen kerran uutta viisumihakemusta itselleni ja huomasin kriittisellä hetkellä, että sairaalan kansainvälinen toimisto oli lähettänyt minulle viisumitodistuksen väärillä päivämäärillä. Tilanne ratkesi muutaman kohteliaan, mutta varsin viileäsävyisen sähköpostiviestin jälkeen, ja olen saamassa uuden todistuksen lähipäivinä. Mutta jälleen kerran ylimääräistä säätämistä. Ehdin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, etten saa sopivaa haastatteluaikaa järjestettyä, mutta tämä onneksi osoittautui turhaksi huoleksi.

Lapsilla on mennyt mukavammin. Pikku-O on ollut lomalla, ja leikkinyt itsekseen pitkiä pätkiä lastenhuoneessa, ja siivonnut sitten jälkensä hienosti. Pieni virhearvio hänellä kuitenkin oli käynyt. Vihreä tussi oli ollut liian houkutteleva, ja nyt lakanassa ja matossa sekä Pikku-O:n keholla on monenlaisia kiekuroita ikuistettuina. Episodi oli sen verran vahvahenkinen hänelle itsellekin, että puolentoista vuoden tauon jälkeen hän otti välittömästi kahden tunnin päiväunet. Peitto oli mennyt pään yli ja nopeasti oli alkanut kuulua rauhallinen tuhina.

Iso-O on saanut loistaa esiintyjänä. Tiistaiaamuna T ja Pikku-O osallistuivat Kindergarten-konserttiin, ja tänään keskiviikkona kävimme kaikki katsomassa Iso-O:n tanssikerhon esitystä. Tanssikerho - tai oikeammin "Dance Club" - on osa Aftercare-ohjelmaa, ja on ollut yksi Iso-O:n lempijutuista. Esityksen ohjelmassa oli muutamalla rivillä kerrottu tanssijoista, ja Iso-O:n kohta alkoi sanoilla:"Iso-O is a fantastic dancer". Ja täytyy sanoa, että vaikka ihan samaan hehkutukseen en yhtyisikään, oli ihana nähdä hänet esityksen huippukohdan pääesiintyjänä yhdessä toisen tytön kanssa.

T ja E tulivat takaisin. Kauppa oli ollut täynnä iloista porukkaa. Mukaan oli tarttunut lippis ja T-paita, mutta viralliset voittolippikset ovat tulossa vasta huomisaamuna, joten niitä 'täytyy' sitten käydä sieltä vielä uudelleen kyselemässä. Kyllähän T ehtii - huomiselle hänellä on vain 1300 sivun luku-urakka tiedossa.