torstai 16. syyskuuta 2010

Polkupyörän viimeinen matka

Vuosi sitten tein virheen, josta olen kärsinyt toistuvasti - ostin käytetyn pyörän. T on saanut sitä parhaiden kykyjensä mukaan huoltaa, ja niiden kykyjen ansiosta se on palvellut minua koko viime vuoden koulukuljettajana ja parin viikon ajan työmatkamenopelinä. Takarengas on paikattu kahdesti, ulkokumi on vaihdettu, vaihteita ja ketjuja on säädetty, keskiön laakereita on öljytty jne., mutta mikään ei lopullisesti auttanut; jäin sen kanssa tänä aamuna matkan päälle poljinten välisen osan (mikä lienee nimeltään) rikkoonnuttua. Surkuhupaisaa tilanteessa on se, että vielä alkumatkasta suunnittelin laittavani pyörän craigslist:ille myyntiin - nyt se ei kelpaa enää kenellekään.

Kävelymatkahan siitä tuli. Olin, tietenkin, mennyt parhaimmat alamäet ennen kuin onnettomuus tapahtui, joten pääsin heti oikein urakalla työntämään. Soitin työpaikalle ja T:lle, ja aloitin hikisen matkani kohti kotia. Hiki tuli tällä kertaa liikkumisesta - kelit ovat tuskaisista hellelukemista jäähtyneet hieman syksyisempiin lukemiin (aamulla oli alle 10*C).

Kotona tein laajoja nettiselvittelyjä, ja päädyin jättämään lähiseudun pyöräliikkeen rauhaan kalliiden hintojensa vuoksi, vaikka olisin sieltä pyörän heti mukaani saanutkin. Tilasin sen sijaan edullisemman version Targetista. Saa nähdä, meninkö ojasta allikkoon. Täytyy tosin sanoa, että jos menin, on kyseessä melkoinen allikko; sen verran monipolvisista tapahtumista on vanhan pyöräni kanssa ollut kyse. Uutta pyörää joutuu nyt viikon verran odottamaan, mutta sitten sen pitäisi saapua suoraan kotiovelle - ja vielä ilman kuljetuskustannuksia.

Vanha pyöränraatoni odottaa nyt autotallissamme muutaman osan irrottamista ennen sen viimeistä matkaa kohti tienviertä. Lainassa oleva tarakka ja lastenistuin on syytä poistaa, samoin uusi päällyskumi takarenkaan päältä. Sitten se onkin valmis odottamaan tuomiotaan siitä, onko kukaan kunnostuskykyinen siitä kiinnostunut vai päätyykö se osina kierrätykseen. Toivon ensin mainittua, vaikka tunteeni sitä kohtaan ovatkin viilenneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.