Tiedettä, kunnostusta ja keittiöhommia

Kolmen pienen ihmisen kanssa joutuu ajoittain tilanteeseen, jolloin homma ei ole hallinnassa, siis ei lähelläkään. Niinpä oli ihanaa lähteä tiedemuseoreissulle vain yhden kanssa. Kävimme E:n kanssa Museum of Sciencessa aivan rauhassa katsomassa ja tutkimassa juuri niitä asioita, joita hän halusi. Olipa mukavaa. Vaikka kiistatta Pikku-O nauttii mukanaolostaan, ja Iso-O:kin löytää itselleen kiinnostavia asioita, oli erittäin rentouttavaa pysähtyä oikeasti paikalleen lukemaan, kokeilemaan ja ihmettelemään. Oli hienoa nähdä, miten E nautti tästä harvinaisesta tilanteesta. Tällä kerralla suurimman kiinnostuksen veivät erilaiset luonnontieteiden ihmeet - kuten maaoravan maanalaisten käytävien ja luolan näkeminen, nykykäsityksen mukaan rikollisesti metsästetyt täytetyt suurpedot, erilaisten jalanjälkien tunnistaminen ja lampaan silmän preparoinnin katsominen lähietäisyydeltä.

Samaan aikaan kotona T korjasi suksiboksiin jo aikaisempien omistajien aikana ilmaantuneet halkeamat - melkoisen taitavaa. Iso-O ja Pikku-O pörräsivät ympärillä. Kun saavuimme tavanomaista pidempään kestäneeltä metromatkaltamme, löysimme korjatun suksiboksin ja pudonneista lehdistä siivotun pihan. Nälkä alkoi jo olla melkoinen, mutta T jäi vielä irrottamaan pyöränromustani varaosia mahdollista tulevaisuuden tarvetta varten muiden jo istuessa ruokapöytään itsetehtyjen munakoiso-fetajuusto-kananmuna-hampurilaisten äärelle. Syötyään T lähti Bostonin ranskalaisyhteisön järjestämään elokuvailtaan, pikkuväki meni pian nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin, ja itse jäin tuijottamaan televisiota aivot asennossa off.

Sunnuntain aktiiviteettiin kuului käynti jalkapallokentällä koko jengin voimin sekä parin seuraavan päivän päivällisen valmistaminen. Jo ennen E:n syntymää ajattelin, kuinka hyvä olisi aina sunnuntaisin tehdä koko viikon ruoat valmiiksi pakkaseen - en ole kertaakaan tehnyt. Ehkä nyt on viimein tullut eteen sellainen tilanne, ettei vaihtoehtoja oikein ole jaossa. Ruoan vain on oltava valmiina, kun saavumme kaikki väsyneinä ja nälkäisinä kotiin. Neljän-viiden lunchboxin, termosastian ja juomapullon täyttäminen lohkaisee illasta melkoisen loven. Suomen päiväkotien ja koulujen tarjoamat ruoka- ym. palvelut tuntuvat aivan käsittämättömältä ylellisyydeltä nykytilanteeseemme verrattuna. Ja sen palvelun hinta jätetään nyt kokonaan käsittelemättä.

Kylläpä viikonloput ovat lyhyitä! Ja miten syyskuu on jo loppumaisillaan?