Rauhallista eloa

Pikku-O avasi syksyn flunssakauden ke-to välisenä yönä vetämällä hengitystiehyeensä tukkoon; pientä kuumetta, nuhaa ja yskää ilmeni asteittain perjantaihin mennessä siten, että iltapäivän lopuksi sain soiton Pikku-O:n koululta. Viikonlopun aikana itse kunkin nenä on alkanut vuotaa. On ollut siis syytäkin ottaa ihan rauhassa. Rauhassa tosin olisi tullut otettua muutenkin; aikatauluton aika on entistäkin arvokkaampaa arjen käynnistyttyä täysillä koko porukalla.

T sai lauantai-iltapäivään mennessä kesän toisen käsikirjoituksensa valmiiksi ja samantien sähköpostitse lähtemään eteenpäin. Oli maljannoston aika! Söimme hyvin ja pitkän kaavan mukaan grillattuja kasviksia, kunnon pihvit ja valkosipuliperunat. Illalla vielä katsoimme T:n kanssa yhdessä elokuvan (Angels and Demons) - harvinaista herkkua tuon filosofisissa sfääreissä iltaisin(kin) liikkuvan akateemikkoni kanssa.

Sunnuntai ei ole ollut lauantaita yhtään kiireisempi. Verkkaiseen tahtiin on tullut laitettua Lunch Boxit pulloineen kaikkineen valmiiksi huomista odottamaan. Kirjastossa piipahdin - kävellen (viittaus pyörättömyyteen ja ajokortittomuuteen) - mutta muu aika on kulunut kotosalla. T teki E:n ja Iso-O:n kanssa eteläafrikkalaiset, kolmiulotteiset elefantti- ja sarvikuonopienoismallit valmiiksi, ja kävi heittelemässä baseball-palloa takapihalla. Muun ajan hän on viettänyt iloisesti herra Kantin ajatusten äärellä.

Huomenna lähtee taas iso pyörä pyörimään. Jokohan olen saanut oikeudet käyttää ohjelmia, joita työni tekemiseen välttämättä tarvitsen? Tuleekohan uusi polkupyöräni loppuviiikosta vai meneekö seuraavan viikon puolelle? Itkeekö Pikku-O vain vietäessä vai myös haettaessa? Onko E:lla vai Iso-O:lla huomenna liikuntaa? Lähteekö E:n hammas koulussa omenaa puriessa?