Koulun syntymäpäivät ja vieraiden saapuminen

Viikonloppua olemme viettäneet hikisissä tunnelmissa lämpötilan noustua hellelukemiin molempina päivinä. Juomavedelle olisi tarvetta. Harmi vaan, että ison vesiputken rikkoutuminen Westonissa lauantai-iltapäivänä vei tämän ylellisyyden 2 miljoonalta ihmiseltä Bostonin alueella - myör meiltä vierainemme. Isot kattilat ovat porisseet hellalla siitä lähtien ja suodatuskapasiteettimme on ylärajoillaan. Vielä on juotavaa kuitenkin riittänyt.

Ennen putkirikkoa lähdimme iloisen tietämättöminä tästä uhkaavasta tilanteesta kohti E:n koulun 50-vuotisjuhlaa. Juhla oli järjestetty ulkoilmatapahtumana piha-alueella. E ja T osallistuivat alkuun juhlajalkapallo-otteluun, jossa oppilaat pelasivat vanhempia vastaan. Aivan lopuksi T pääsi vielä pallottelemaan aikuisten kesken; E suuntasi tuolloin kiinnostuksensa jo muihin pihan aktiviteetteihin. Pomppulinna ja -liukumäki osoittautuivat hiteiksi. Iloa tuotti myös oman opettajan bändin esiintyminen sekä Newtonin pormestarin näkeminen aivan lähietäisyydeltä. Kakunleikkauksen jälkeen lähdimme takaisin kotiin valmistautumaan päivän toiseen odotettuun tapahtumaan; lasten sedät olivat saapumaisillaan.

T valmisti herkullisen savukalapastan, joka maistui amerikan pikaruoalla kyllästetyille vieraillekin mainiosti. Matkalaukut löysivät paikkansa, ja pienen Newton Highlands-iltakävelyn jälkeen sedät jaksoivat hetken pallotella innokkaan pikkuväkemme kanssa pihalla, minkä jälkeen rauhoittuminen nukkumaan oli astetta tavanomaista hankalampaa. Vauhtia oli ilmeisesti sen verran paljon patoutunut pienten sisälle, että yön aikana sekä E että Iso-O aiheuttivat lakananvaihtotarpeen; E:n edellisestä vahingosta on kulunut yli kolme vuotta, eikä Iso-O:llakaan ole kyse mistään säännöllisestä tapahtumasta.

Lämpötila vain kohosi kohti sunnuntaita. Hitaan aamun jälkeen hyppäsimme kaikki metroon lukemaan jäänyttä T:a lukuunottamatta. Bostonin keskustassa ja meren rannalla oli kuuma, mutta jaksoimme silti kaikki hieman katsella ympärillemme. Quincy Marketin laajasta ruokavalikoimasta löysimme mieleisemme, ja lounasaika oli pelastettu. Lounaan jälkeen jaksaminen alkoi erityisesti pikkuväellä loppua, joten ilmastoitu metro koitui pelastukseksemme Boston Common-puistoalueen laidalta.

E:n toive toteutui, kun sedät lähtivät E:n ja Iso-O:n kanssa yhdessä lähikentälle pelaamaan. Mukaan pakattiin juomapullojen lisäksi jalkapallot, baseball-ränsät, -pallot ja -maila. Sen verran hikistä ja punaposkista porukkaa saapui takaisin, että ilmeisen mukavaa oli ollut. Ruoka maistui, ja kuumuudesta huolimatta E:n ei tarvinnut unta odottaa. Iso-O ja erityisesti Pikku-O kärsivät hikisyydestä niin paljon, että erityisesti viimeksi mainitun siirtyminen unitouhuihin kesti lähes kaksi tuntia. Kohta taitaa olla itselläkin aika siirtyä keräämään voimia huomenna koittavaa arkea varten.