Loppuviikon aikana toteutuivat sekä Iso-O:n toive setien ja H:n tutustumiskäynnistä preschooliin että E:n toive jalkapallon ja baseball:in pelaamisesta jopa useaan otteeseen. Suut menivät mutrulle, kun ymmärrys setien kotiinlähdöstä saavutti tietoisuuden. Taisipa Iso-O tirauttaa pienet kyyneleetkin.
Setien lomanloppumista pääsi juhlistamaan myös tiiviisti työhuoneessa ja yliopistolla aikaansa viettänyt T tuoden pojille aidot Boston Collegen paidat. Söimme yhdessä kotitekoisia hampurilaisia, joita sedistä nuorempi kehui "paremmiksi kuin Macin". Maistuivat muillekin. Lähtöaamun aamupalan T loihti pekonista, kananmunista, pavuista, paistetuista tomaateista, sipulista ja paahtoleivästä. Emme ehtineet niitä nauttia yhdessä lomaperheemme kanssa, sillä suuntasimme tuolloin jo Suomi-kouluun, mutta itse pääkokki sai lautasellisen itselleenkin. Valmiiksi tilattu taksi oli ajallaan, ja palattuamme kaatosateessa koulusta ei setiä enää talosta löytynyt huhuilunkaan tuloksena.
Olin jo kuukausia sitten varannut meille kirjaston kautta liput New England Aquariumiin setien kotiinlähtöpäivälle. Oli erityisen mukava lähteä siellä käymään, kun E oli saanut pari päivää aiemmin vierailtamme etukäteissyntymäpäivälahjana kirjan heidän Aquarium-vierailunsa tuloksena. Väkeä vaan oli jälleen liikaa. Näimme silti muutaman senttimetrin päästä hain terävähampaiseen suuhun, ihmettelimme pienikokoisia pigviinejä ja kaikenlaisia mereneläviä. Loppuvaiheessa Pikku-O alkoi väsähtää ja jo muutaman päivän jonkinlaista flunssaa sairastaneen Iso-O:n vointi heikkeni siihen malliin, että oli parasta suunnata takaisin kotiin. Pääsimme kuivina metroon, mutta kaatosateessa metrosta kotiin. Taitavat lomalaisia varten tilatut helteet olla ainakin hetkeksi ohi. Ohi saisi olla myös Kreikan aiheuttama valuuttakriisi, joka niin kurjasti heijastuu meidänkin elämäämme.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.