Loman osio 2/2: lapset myös lomalla

Lasten lomasta tulikin Bostonin pommi-iskun vuoksi aika erilainen kuin oli suunniteltu.  Tai oikeastaan päällisin puolin ei niinkään, mutta tunnelmaltaan kyllä. Minkäänlaista mahdollisuutta ei ollut estää kahden vanhemman tiedonsaantia, sillä E imi kuin sieni kaiken tiedon, mikä tarjolla oli. Viikottain jaettava ilmaislehti Newton TAB oli pullollaan uutisia tapahtuneesta, internetin aloitussivuna toimiva Boston Globe ei muusta kertonutkaan ja televisio jakoi auliisti tietoa kaikilla kanavilla. E sitten informoi pienempiään, joista Iso-O tuntui hyvin olevan kartalla. Pikku-O ei näyttänyt sisäistävän oikein mitään, mutta vaikeahan tuota on täydellä varmuudella sanoa. Kaikki kolme vaikuttivat silti omilta itseltään ja lauantaina E vielä kertoi, että nyt molemmat pommimiehet on saatu kiinni. Sunnuntaipäivänä näimme kuinka lentokone piirsi taivaalle suuren sydämen. Kaupungin sloganiksi on muodostunut:"Boston Strong" (tulee kaupungin ja sen joukkueiden lyhenteestä B = be strong); näin sen viimeksi tänään Pikku-O:ta puheterapiaan kuljettaessani bussin etupanelissa.

Ennen karmaisevia tapahtumia Bostonissa Iso-O ehti käydä ensimmäisillä yökyläsynttäreillään. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, kun matami pakkasi kassiinsa makuupussin, tyynyt, pehmoeläimen ja lahjapaketin. Minua varmaan jännitti yhtä paljon, matami kun on mielikuvitukseltaan hyvin rikas ja saattaa keksiä jos minkälaista tarinaa yön pimeinä tunteina. Vaan hyvinhän yö oli mennyt. Iso-O oli valvonut "koko yön, ainakin kahteentoista". Kiva idea syntymäpäivien juhlimiseksi ainaisten valmispakettien sijaan.

Meillä oli myös vieraita käymässä. T:n kaverit Oulusta, kolme meidän ikäistämme miestä, olivat äijäreissulla New Yorkissa ja piipahtivat Bostonissakin kolmen yön verran. Vaikka T:lla oli opetusta, ehti hän jonkinverran pitää seuraa, ja pääsi miesten kanssa käymään niin Bruins-ottelussa kuin Samuel Adams-panimollakin. Lauantaina hän liittyi iloiseen joukkoon New Yorkissa, jossa T:n hiihtoreissuporukka vietti klubinsa 30-vuotisjuhlia, ja johon nämä kolme suomalaistakin oli kutsuttu. Hieman reissussa rähjääntynyt, mutta selvästi mieleltään virkistynyt mies saapui sunnuntai-iltana takaisin kotiin.

T ei ollut ainoa New York-reissun tehnyt perheenjäsenemme. Mekin kävimme. Mistään iloisesta lomareissusta ei ollut kyse, sillä tavoitteenamme oli vain uusia passimme Suomen New Yorkin konsulaatissa. Ajatukseni kuitenkin oli, että teen reissusta niin kivuttoman kuin se neljä-tuntia-suuntaansa-bussissa tyyppisestä reissusta mahdollista on tehdä. Lapsilla oli puuhareput mukanaan, kassi täynnä herkkuja ja Iso-O:n kaikille mukaan pakkaamat tyynyt. Bussimatkat sujuivatkin kohtuullisen mukavasti. Sen sijaan New Yorkissa koko koplasta tuntui puuttuvan virta, eikä meille muutenkaan jäänyt oikein yhtään ylimääräistä aikaa passihakemusten viedessä paljon enemmän aikaa kuin etukäteen suunnittelin. Koska hakeminen oli hyvin pitkäveteistä ja takanamme tosi aikainen aamu ja pitkä bussimatka, meinasi kolmikon käyttäytymiskoodisto revetä konsulaatissa. E ja Iso-O hihittelivät vielä kohtuullisen säädyllisesti keskenään, mutta Pikku-O päätti tehdä oikean minispektaakkelin. Turvakameroihin tallentui, kuinka kyykistynyt Pikku-O ensin rupsautti oikein kuuluvasti ja ilman minkäänlaista sordiinoa totesi selvennykseksi:"I did not go to poo today". Tilanteesta riitti hauskuutta kolmikon keskuudessa koko reissun ajan aina T jaettavaksi saakka. Itseäni ei aivan yhtä paljon naurattanut. Paitsi jälkikäteen. Passihakemusten hotkaistessa aimo palasen New York-ajastamme jätimme yhteistuumin suunnitellun Central Park-reissun väliin ja hitaasti tallustaen kuljimme Yhdistyneiden Kansakuntien päämajan luota (Suomen New Yorkin konsulaatti on aivan sen vieressä) takaisin Times Squarelle ja sieltä 7th Avenueta pitkin aina bussimme lähtöpaikkaan pysähtyen matkalla ainoastaan syömään. Keli ei ollut mitenkään liian mairitteleva, joten sekin ehkä latisti tunnelmaa. Jotenkin tuntui, ettei ketään oikein harmittanut, että bussi lähti jo puoli viiden aikaan jättäen reissumme todella lyhyeksi.

Perjantain vietimme sisätiloissa sattuneesta syystä (ks. edellinen postaus). Lauantaiaamuna aikaisin T lähti New Yorkiin ja Pikku-O Suomi-kouluun. Olin unohtanut viimeksi mainitun totaalisesti ja melkein säikähdin, kun ovikello aamusta soi. Juuri edellisenä päivänä oli kielletty avaamasta kenellekään muulle kuin virka-asuiselle poliisille. Pikku-O oli vielä yöpaidassa. Kahdessa minuutissa hän hoiti aamutoimet ja oli valmiina lähtöön samanikäisen H:n ja kaksivuotiaan A:n perheen kyydillä. En ollut juurikaan edennyt omissa hommissani, kun hän jo saapui takaisin. Loma-aivot ja -nopeus.

Lomalla olemme pelanneet aika paljon erilaisia lautapelejä, joista viimeaikaisin suosikki on ollut Tatun ja Patun Suomi-peli. Pelin tiimellyksessä kävi ilmi, etteivät lapsemme osaa kuukausien nimiä suomeksi. E meinasi aivan hermostua, kun lähdimme niitä sitten tankkaamaan. Pelaaminen suomenkielellä on ollut hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka itselle itsestään selvä äidinkielentaito ei sellainen ole lainkaan meidän kolmikollemme. Olemme päivittäin lukeneet kappaletolkulla suomenkielisiä kirjoja ja lastenhuoneen seinältä löytyvät nyt kuukaudet, viikonpäivät ja perusmatematiikkatermit suomeksi.

Aivan viime päivinä, melko yllättäen kevät on viimein saapunut Newtoniin. Puut ja pensaat ovat täynnä valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia ja pienet lehdensilmut suurenevat melkein silmissä. Johan on toki aikakin - viime vuonna tämä tapahtui noin kuukautta aiemmin. Ajatuksissani on ollut tyhjentää komposti pienen kukkapenkkimme mullaksi, mutta sain jyrkän kiellon kolmikoltamme. "It's disgusting stuff". No okei, teen sitten myöhemmin. Istutimme kurpitsansiemeniä, appelsiininsiemeniä ja tammenterhon sekä sisälle että ulos. Iso-O teki kaunista liituväritaidetta pihan asfalttiin. E kiipesi autotallin katolle ja kirjoitti sinne:"Hi Aliens".

Lasten koulu alkoi tänään kauniissa, aurinkoisessa, mutta varsin viileässä kelissä. Lähden pian kuuntelemaan Pikku-O:n opettajan antamaa palautetta, ja sen jälkeen kiiruhdamme Pikku-O:n kanssa vuosittaiseen lääkärintarkastukseen. Siellä pitäisi olla odotettavissa monta rokotusta ja lyijytesti - Pikku-O on ollut jännityksessä jo monta päivää. Oma lomanikin päättyy tänään. Höh.