lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kova työ vaatii veronsa

Veroilmoitusten jättöaika lähestyy sekä Yhdysvalloissa että Suomessa. Alkaa jo vähän ahdistaa. Yhdysvalloissa verotus on monimutkainen prosessi, mutta palautuksia saa hyvin - jos on oikeanlainen viisumi ja perhe. Meidän kohdallamme näin ei ole. Koska minulla on erilainen viisumi kuin T:lla ja lapsilla, kohdellaan minua kuin sinkkua, enkä saa vähentää mitään perheen kuluja. Millä on suuri merkitys, sillä lastenhoitokulumme vuodessa ovat luokkaa 25000 dollaria. No, täytyy yrittää kaikenlaista, kunhan istun kuittieni äärelle ensi viikolla. Suomen vastaavan prosessin kanssa on hieman enemmän aikaa, mutta tehtävä sekin on, ja omat monimutkaisuutensa siihenkin liittyy apurahatulojen vuoksi.

Mutta veroilmoitusasiat ovat vielä tulevaisuudessa. Menneellä viikolla E on jälleen saanut näyttää taitonsa englanninkielen osaamisen kanssa, kun vuosittaisen MCAS-tenttien yksi osio oli ajankohtainen. E.n mielestä se oli "helppo". Saa nähdä. E on välillä vähän hajamielinen ja touhottava, ja vastaa kysymykseen jo ennenkuin on lukenut sen loppuun. Tulokset tulevat sitten myöhemmin.

Iso-O pääsi luokkaretkelle Bostonin Chinatown:iin. Edeltävästi hän suhtautui erittäin epäilleen mahdollisuuteen syödä kiinalaista lounasta. Illalla hän kertoi syöneensä lähinnä riisiä, nuudeleita ja vähän lihanpaloja. Jotkus kavereista olivat keskittyneet pelkän valkoisen riisin syömiseen, joten hieman paremmin matamimme oli ennakkoluulojensa kanssa selvinnyt. En tiedä, mistä tämä ennakkoluuloisuus edes juontaa juurensa. Ehkä kotikiinalainen ruokamme on ollut joskus liian maustettua - tai jotain. Itselleni kyllä olisi maistunut. Kaikkinensa reissu oli onnistunut, ja teki heidän kakkosluokan Kiina-opinnoistaan konkreettisimpia. Viime aikoina Iso-O on ollut innokas kiinalaisten kirjainten kirjoittaja, kun niitäkin heille joku oli koulussa opettanut. Monikulttuurisuuden monia hyviä puolia.

Pikku-O oli harmistunut, kun isi tuli liian aikaisin hakemaan, eikä hän ehtinyt ulos kavereidensa kanssa. Syyksy hän ilmoitti sen, että pihan hiekasta voi löytää rahaa. Hän oli hieman pahoillaan, kun oli ehtinyt löytää vain "one dollar". Kun totesin sen olevan aika hyvin löydetty, kävi ilmi, että hän oli löytänyt yhden sentin. Ihan ei vielä ole suuruusluokat hallinnassa.

Meillä oli T:n kanssa pitkästä aikaa oikein kunnon riita viikolla. Internship-vuosi ja jatkuva poissaoloni perheen arjesta alkaa vaatia veronsa. Haluaisiko joku teistä lukijoistamme tulla meille syksyllä hetkeksi aupairiksi? Alle kolmeksi kuukaudeksi voimme jonkun ottaa - pidempiaikaseen emme mm. viisumiemme vuoksi ole oikeutettuja. Tarjolla olisi lasten viemistä ja hakemista kouluun sekä helppoja kodinhoidollisia juttuja kuten valmiin ruoan esillepano lasten tullessa koulusta. Viikonloput ja illat vapaat. Miltä kuulostaa?

2 kommenttia:

  1. Aupairiksi en ilmoittaudu, heitän vain vettä lisää myllyyn toteamalla, että kovin ovat käytännöt erilaisia eri maissa, Malesiassa teillä olisi varmasti sekä kotiapulainen että aupairi. Ja sen kotiapulaisen palkkahan on alle kymmenesosa omasta palkasta... Tsemppiä arkeen ja hyvää alkavaa lomaa ja lepoa!

    VastaaPoista
  2. Erilaisia ovat käytännöt tosiaan. Vaan kyllähän täälläkin ihmisillä paljon apuja käytössään on. Sekä virallisesti että erityisesti etelämpänä hieman epävirallisemmin. Hinta vaan on kovin erilainen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.