Loman osio 1/2 - lapset vielä koulussa

Jäin lomalle maanantai-iltana. Lapsilla loma alkoi eilen perjantai-iltana. Neljä lähes kokonaista päivää aikaa hoitaa rästihommia. Ja niitähän oli.

Varasin lapsille lääkärikäynnin, sillä kerran vuodessa täytyy kouluhoitajalle toimittaa todistus, että kehitys kehittyy ja ongelmia ei ole. Aiemmin nämä todistukset oli hankittu ystävällisen neuvolatätimme avustuksella vuosittaisten neuvolakäyntien aikana, mutta kun nyt viimein olemme osa täkäläistä yhteiskuntaa terveydenhuoltovakuutuksinemme, oli tullut aika aktivoitua. Kävin hakemassa shortseihin koulussa vaihtaneen E:n (olin aamulla vaatinut pukeutumaan lämpöisesti, kun vielä ei ole kesäkelit) ja suoraan liikuntatunnilta punaposkisen Iso-O:n ja matkasimme läheiseen sairaalaan (NWH). Molempia vähän jännitti. Itse tarkastus meni nopeasti ja jouhevasti, sillä kahden vanhimman kanssa rokotukset ovat ajanmukaiset, lyijytesti otettu jo ajat sitten, eikä kasvussa ja kehityksessä oikein mitään huolia ole ollut. Palaamme asiaan sitten vuoden päästä.

Palautettuani lapset kouluun, kävin pikaisesti palauttamassa 32 lasten kirjastokirjaa ja ottamassa tilalle suunnilleen saman määrän. Kirjat saavat olla lainassa 3 viikkoa kerrallaan, mikä menee hirveän nopeasti. On erittäin hyvä, että kirjasto lähettää muistutusviestin 2 päivää ennen eräpäivää. Voisi mennä eräpäivä jos toinenkin ohi ilman moista palvelua.

Pankissakin piti käydä. Kun muutama kuukausi sitten viimein olin sovelias saamaan oikean luottokortin ns. Secured kortin sijaan, suljin entisen korttini niinkuin asiaan kuuluu. Vaan eipä ole kuulunut panttirahaa tilillämme. Kävin sitä selvittelemässä. Todennäköisesti "human error", sanottiin minulle, sillä raha oli kyllä lähtenyt luottoyhtiöstä, vaikkei koskaan ollut tilillemme tupsahtanut. Selvittelevät asiaa ja varmistavat tilanteen ensi viikkoon mennessä. Saan pankissa aina hyvää palvelua, mutta joka kerralla eri henkilöltä. Tuntuu Bank of America olevan melkoisen tuulinen työpaikka.

Pienenä kevennyksenä virallisten asioiden hoitamisen välillä oli tapaaminen E:n opettajan kanssa. Ei opettajalla ollut oikeastaan mitään huonoa sanottavaa; ainoa haaste on kilpailuhenkisyyden kanssa pärjääminen. E tykkää voittaa. Mistä seuraa ongelmia pelitilanteissa muiden yhtä kilpailuhenkisten kanssa. Huomattuaan tämän, opettaja on pelannut muutaman kerran E:n kanssa ja asia on helpottunut melkoisesti. Matematiikassa E on saavuttanut tason, jossa käsitteet ovat hyvin hallussa. Sivuhuomiona todettakoon, että tämähän on nyt totta vain englanninkielellä - suomenkielellä matematiikka tuottaa varmasti suurta haastetta. Kirjoittajana E on myös kehittynyt ja sain mm. lukea hänen monisivuisen, lähes virheettömän aineensa kesäisestä retkestä Linnanmäelle. Tästäkin pieni sivuhuomio. Suomenkielenkirjoittaminen on todella hidasta ja hankalaa, eikä E:lla selvästi enää ole intuitiota sanojen oikeinkirjoituksesta. Neljä vuotta on pitkä aika lapselle vieraassa kieliympäristössä.

Iso-O:n opettajatapaaminen oli muutama päivä myöhemmin. Opettajalla ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Hän kertoi oikein miettineensä edeltävästi, mistä voisi sanoa haasteena, muttei keksinyt mitään. Iso-O pitää huolta omista asioistaan ja toisten hyvinvoinnista. Hän lukee neljännen luokan tasolla ja on matematiikassakin yli toisen luokan tason. Silti hän ei tullut olevan pitkästynyt ja saapuu aina hyvällä mielellä kouluun. Iso-O onkin ollut hieman vähemmän kulmikas viimeaikoina. Uhmakkuus on siirtynyt seuraavalle (Pikku-O).

Yhdysvaltain veroselvitys piti antaa 15.4. mennessä. Sepä olikin melkoisen monimutkainen prosessi. Riippuen omasta statuksesta maassa lomakkeet vaihtelevat, eikä näin ollen T:lla ja minulla ollut juuri mitään yhteistä. T:n liittovaltioilmoitus lähti Teksasiin, minun lähti Missouriin. T:n osavaltioilmoitus lähti postitse, minun meni sähköisenä. Molemmille pitäisi olla tulossa pikkusumma takaisin. Jäämme odottamaan. Suomen verotus alkaa vasta kiusallisena hankaluutena kutkutella mielenpäällä.

Ja viralliset asiat jatkuivat. Lähdin päiväksi New Yorkiin, sillä uutta passia ei voi lähempää hakea, vaikka kunniakonsuli Bostonissa sijaitseekin. En kyllä ymmärrä miksi, sillä passipäätös tehdään jokatapauksessa Suomessa ja konsulaatissa vain piti näyttää naamansa, täyttää pari virallista paperia ja antaa sormenjälkensä. Luulisi sen onnistuvan täälläkin. Passikuvat menivät läpi ennakkojännityksestäni huolimatta. Kävimme nimittäin läheisessä CVS:ssä, jossa oli mahdollista ottaa vain Yhdysvaltain 2''x2'' kokoisia kuvia (joista itse leikkasin sopivia). Itse konsulaattikäyntiin meni n. puoli tuntia aikaa, joten aikaa jäi nauttia pidemmällä olevasta keväästä New York City:ssä. Vietin parhaan kelin ajan Central Park:issa, mikä on aina yhtä ihana. Myöhemmin yritin päästä Late Show with David Letterman-nauhoitukseen, mutta heillä oli kuvaustauko, ja olihan se muutenkin aika epätoivoinen yritys. Toinen vaihtoehto oli mennä johonkin Broadway-musikaaliin, mutten löytänyt sellaista, johon ihan välttämättä olisin halunnut, enkä mennyt yhteenkään. Pöh. Istuin sitten tunteja Marriot Marquis-hotellin kahdeksannen kerroksen lobbyssa lukemassa kirjaani. Ei huono vaihtoehto sekään, mutta olisihan sen ajan voinut paremminkin käyttää. Bussimatkat kokonaishintaan 2.5 dollaria olivat hintansa arvoiset, mutteivat yhtään enempää. Neljän tunnin matka kesti yli viisi tuntia molempiin suuntiin ja imi vähäisenkin energian. Ensi viikon vastaava reissu lasten kanssa ei anna odottaa liikoja.

Lasten viimeiset koulupäivät oman lomani aikana sujuivat ennaltasuunnitellusti, ja kylmien kelien vuoksi E:kin suostui siirtymään takaisin pitkälahkeisiin housuihin ja paitaan. Perjantaina kävin vielä tervehtimässä omalääkäriämme, hassua kiinalaislähtöistä miestä, joka vietti valmistumisensa jälkeiset viisi vuotta Karolinskassa ja tervehti minua iloisesti ruotsiksi. Onneksi olen tottunut kiinalaiseen aksenttiin; muuten olisi ollut haastavaa ymmärtää hänen esittämiään kysymyksiä. Itse tarkastus sujui normimeiningillä, ja olen nyt itsekin osa järjestelmää. Mikä on hyvä, sillä kaikenlaiset seulonnat kun alkavat vähitellen olla ajankohtaisia oman ikäni(!) vuoksi.

Nyt ovat lapsetkin lomalla ja on aika orientoitua ihan toisenlaisiin hommiin. Viralliset asiat saavat odottaa.