Ulkona syömässä, rakentamassa ja liikkumassa

Kävin torstai-iltana suomalaisten kanssa meksikolaisessa ravintolassa (Casa Romero). Hyvää oli ruoka - ja mukavaa oli pitkästä aikaa käydä rauhassa ravintolassa syömässä. T taas pääsi hengähtämään perjantaina. Ensin tiedekuntansa illalliselle, ja sen jälkeen kotijatkoille. Aika hyvä alku vapaapäiville molemmilla. Kun lisäksi uskaltauduin viimein Residency-hakemukseni lähettämään, eivät olosuhteet olisi voineet olla paremmat rentouttavalle viikonlopulle.

Pelkästä rentoutumisesta ei tosin ollut kyse. E:n ja Iso-O:n koulun pihalle oli viikonlopun aikana tavoitteena rakentaa kokonaan uusi leikkikenttä. Viime vuonna oli valtava varainkeräys, sillä hintaa leikkikentälle tuli yli 110 000 dollaria. Osallistuimme minimaalisella summalla, joten moraalisena velvoitteena koimme osallistumisemme välttämättömäksi. Menimme mukaan lauantaina pariksi tunniksi koko perheen voimin. Lapsille oli ohjattua toimintaa sillä välin kun vanhemmat uurastivat. T oli ahkerana rakennusmiehenä, minä lähinnä lapioin kariketta kottikärryyn ja kuskasin sitä oikeisiin paikkoihin. Yllättävän hauskaa oli. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, keli oli hyvä ja ruokaa sekä juomaa oli riittävästi tarjolla. Sunnuntaiaamuna tuli viesti, jonka mukaan kenenkään iltapäiväksi ilmoittautuneen ei tarvinnut enää mennä - kenttä oli tullut valmiiksi.

Viileä, mutta kaunis viikonloppu päättyi varsin rentouttavasti Cold Spring Park:in kiertämiseen. E juoksi, ja molemmat O:t pyöräilivät. Pidimme useita taukoja erilaisten jumppapisteiden kohdilla. T tuli meitä vastaan kauppareissun jälkeen, ja löysi meidät sillan luota vapauttamasta ison viemärin tukkinutta patoa. Kotiin tultiin vauhdilla, sillä kello oli hypähtänyt eteenpäin ja pimeä uhkasi. Sen verran valoa kuitenkin vielä pihassa oli, että vuoden ajan koottu lennokki pääsi usealle liitelymatkalle.

Ulkona on öisin ollut selvästi alle viisi astetta, ja pieniltä osin keltaisiksi muuttuneet lehdet kertovat syyskuun olevan jo pitkällä. Valitellessani viileitä varpaitani tuli T kertomaan sarkastiseen sävyyn, että kelit ovat taas muuttumassa lämpimämmiksi - joka päivä tulee aste lisää, ja viikon päästä hätyytellään taas kolmenkympin rajaa. Sitä odotellessa kaivaudun villasukat jaloissani lämpöisen peiton alle ja valmistaudun toistaiseksi viileänä säilyvän yön kohtaamiseen.