Myrskyn jälkeen kohti uusia tuulia

Irene-myrskyn uutisia on vielä riittänyt päivittäin, sillä aivan lähiseudullakin on paikkoja viidettä päivää ilman sähköä ja Vermontin osavaltiossa (yksi New Englannin alueen kuudesta osavaltiosta) yritetään edelleen selvitä huimien tulvien kanssa. Voimme siis olla kiitollisia, että jouduimme ainoastaan keräämään kolme säkillistä pikkuoksia pihaltamme. Kiitollinen sopii olla myös siitä, että pihallamme vierailee säännöllisesti vain yksi rotta - niitähän voisi olla kokonainen lauma. Tai että hämähäkkejä ei löydy verkkoineen ihan joka huoneesta.

No. Olemme me muutakin tehneet kuin ihmetelleet pihamme tai kotimme tilannetta. Pesukone on pyörinyt, ei niinkään matkavaatteidemme, kiitos siskon pesukoneen, vaan Pikku-O:n järjestämien yöllisten lakananvaihto-operaatioiden vuoksi. Yövaipasta luovuttiin heinäkuussa, eikä siihen enää palata, mutta viilentyneet yöt, ihanan pehmeä oma sänky ja syvä uni ovat selvästikin aiheuttaneet pientä takapakkia. Harjoittelu jatkuu. Ennen lomaa vielä kovassa käytössä olleet potat vietiin kellariin, sillä hypähtämällä tämä lyhytkin kaveri pääsee nyt pöntölle itsekseen. Potankäyttö muodostuikin aika pitkäkestoiseksi - isosiskon kohdalla tämä tilanne tuli vastaan puolitoista vuotta nuorempana.

T kävi hankkimassa uudet pyyhkijänsulat autoomme ja auto meni katsastuksesta läpi niin että pamahti. Edes aavistuksen roikkuva oikean etupuskurin muoviosa ei aiheuttanut huomautusta. Autonkatsastuksen jälkeen T vei oman pyöränsä huoltoon - ja toi sen takaisin pientä aikalisää varten. Teiden suolaus on aiheuttanut pyörillemme karmeaa vahinkoa - alennuksen jälkeen remontille tulee hintaa 290 dollaria. Aika paljon. Oman pyöräni huollon hinnaksi sen sijaan tuli vain 15 dollaria (vaihto-osien hinta), sillä T käytti siihen viisi tuntia omaa työaikaansa. Joku voisi todeta, että ihan täydellisestä pyörästä ei enää ole kyse - 21 vaihteinen pyörä on nyt yksivaihteinen, paitsi jos pitää kättä hievahtamatta vaihtajalla (=7 vaihdetta), poljinten välinen osa on löystynyt ja odottaa katkeamistaan, ja takavanne on soikea. Yritän silti pärjätä tällä niin pitkään kuin mahdollista - harmittaisi ostaa jo kolmas pyörä, varsinkin kun jatkoaikamme on katkolla.

Lasten polkupyörät toimivat moitteettomasti. E ja Iso-O ajavat niin lujaa, että jäimme Pikku-O:n kanssa auttamattomasti jälkeen kirjastoon mennessämme. Neljän viikon tauko pyörälläajossa oli tehnyt ajajasta varovaisen, ja henkisentuentarve oli valtaisa; juoksin koko matkan hänen vierellään paidasta kiinnipitäen. Hyvin se sujui, mutta rohkeutta täytyy jälleen hakea. Koko matkan kuulunut valittava ääni muuttui kuin taikaiskusta, kun isi oli hurraamassa etupihallamme meidän saapuessamme kotiin. Ilmeisesti oma kannustukseni ei riittänyt tätä narinaa lopettamaan. Täytyy varmaan ulkoistaa Pikku-O:n pyöräilyntukeminen T:lle.

Pyöräilyn ja yökuivuuden lisäksi Pikku-O:n kohdalla on pienoinen lisähaaste. Saimme Lastenklinikalta ohjeen noudattaa maidotonta ruokavaliota kuukauden ajan. Siirsimme aloituksen tänne kotiin, ja vaikka yritin keksiä syitä, miksi aloitusta voisi vielä siirtää hetken eteenpäin, en keksinyt, ja niinpä aloitimme heti ensimmäisenä aamuna. Vaan ei alkanut hyvin. Ensimmäisenä laitoin Pikku-O:n puuroon jogurttia, sitten annoin hänen maistaa Fazerin Sinistä suklaata ja lopuksi meinasin tarjota lasillinen maitoa. Opin. Viikko on mennyt kohtuullisen onnistuneesti, ja jopa pikkuihminen itse on alkanut varmistaa ennen uuden ruoan eteenlaittamista:"Tässä ei maitoa?" Saa nähdä, päästäänkö asiassa selvyyteen - mitään olennaista muutosta ei mihinkään ole viikossa tullut.

Loppuviikon ajan olemme availleet ja reagoineet kuukauden aikana saapuneisiin posteihin, käyneet uimassa Atlantin aalloilla pikkukaupunki Lynn:in rantahietikolla, orientoituneet koulun- ja T:n opintojen alkuun käymällä mm. Boston College:lla hakemassa pinon kirjoja lainaan, ja aistimassa tunnelmaa työpaikallani (minä). Ensimmäinen vieraskin on jo käynyt. T:n kurssikaveri P antoi ystävällisesti oman Logiikan kirjansa T:lle lainaan, ja saapui samalla syömään kanssamme päivällistä. Mukavaa! Lapset olivat jälleen päivystäneet eturappusillamme, ja minäkin ehdin töistä mukaan kuuntelemaan tämän hauskan miehen ihastuttavaa brittiaksenttia.

Nyt asettaudumme viettämään viimeistä viikonloppua ennen arjen alkamista. Onneksi maanantai on vielä vapaa (Labor Day).