Kuivaharjoittelua

Keskiviikkona saapui teltta. Lapset pörräsivät alkuun ympäriinsä: into ei meinannut pysyä nahkan sisäpuolella. Pienen organisoinnin jälkeen olohuone oli raivattu lattiatilaltaan tyhjäksi ja lapset istuivat vieretysten sohvalla. T toimi joukkueenjohtajana ja opettajana. E ja Iso-O nostivat vuorotellen käsiään pystyyn (viittasivat!), kun halusivat joko vastata 'opettajan' kysymyksiin tai kysyä itse jotain. Pikku-O ei jaksanut koko ajan istua, vaan kierteli katselemassa otsalamppu päässään. Hänkin osallistui tarkkaavaisesti - tämä tuli ilmi seuraavan päivän vastaavassa sessiossa.

Ensimmäisenä iltana teltta koottiin hitaasti ja kaikkiin vaiheisiin tarkasti perehtyen valoisassa. Samalla tuli tarkistetuksi, mitä kaikkea vielä puuttuu. Makuualustat ja -makuupussit levitettiin jokaisen omalle paikalle. Hetken makailun jälkeen leiri purettiin. Edelleen hitaasti ja jokaiseen vaiheeseen pysähtyen. Kaikki tekivät oman osuutensa. Luonnollisesti kokoon ja kykyyn suhteutettuna.

Toisena iltana, E:n ja Iso-O:n vapaapäivän (juutalainen uusivuosi, Rosh Hashanah) jälkeen puuttuvat osat oli T:n ja heidän toimestaan hankittu. Oli haastavamman teltankokoamisen aika. Jälleen olohuoneeseen raivattiin tila, mutta nyt sammutettiin valot koko talosta. Ainoastaan otsalamput paloivat. Lisäksi kuviteltiin, että sataa, ja koottiin teltta sateeseen sopivassa järjetyksessä. Aika jännää, ainakin joillekin. Iso-O pelkäsi karhuja.

Kokoaminen meni hienosti. Lapset tiesivät paikkansa ja toimivat hienosti T:n ohjeiden mukaisesti. Erityisen hauskana jäi mieleen Pikku-O:n reipas teltasta poistuminen; ensin hän istui teltan suuaukossa, otti kuvitteelliset kenkänsä ulkoteltasta, laittoi ne jalkoihinsa, nousi vikkelästi ylös ja poistui muiden tieltä. Teltanpurku jäi meille T:n kanssa, sillä kello oli hypähtänyt eteenpäin ja lasten oli päästävä nukkumaan.

Teltta on nyt purettu ja pakattu tositoimia varten. Maine, täältä tullaan!