Melkein normiviikko

T kävi keskustelemassa E:n opettajan kanssa, ja nyt on varmistettu, että Principal's SuperStar:iin johtanut: "E loves to share his knowledge, no matter the subject", oli oikeasti hyvä asia, eikä vain kohtelias tapa ilmaista, että E on paljon äänessä. Muutenkin opettaja oli oikein tyytyväinen E:n työskentelyyn. Matematiikka on helppoa, ja lukemisessa on jo nyt toisen luokan tavoitteet saavutettu. Ainoastaan kirjoittamisessa on vielä haastetta, muttei olennaisesti enemmän kuin muilla, syntyperäisillä luokkakavereilla. Eläköön amerikkalainen positiivisuus - tässähän pian erehtyy luulemaan, että lapsemme ovat täydellisiä.

Pieni pudotus pilvilinnasta tapahtuu Pikku-O:ta kuunnellessa. Kovasti hän kyllä yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Koulussa hän juttelee iloisesti, ja kotona laulaa loilottaa kovaan ääneen oppimiaan lauluja omin "sanoin". Perässä hän onnistuu toistamaan yksinkertaisia sanoja, mutta pidemmät virkkeet menevät pelkäksi muminaksi. Onpa outoa, ettei asiaan tullut kiinnittäneeksi enemmän huomiota viime vuonna, kun olisi ollut aikaa siihen enemmän panostaa. Nyt asiaa sekottaa päivittäinen englantivyöry ja isosisarusten jatkuvasti lisääntyvä englanninkielenkäyttö keskinäisessä kommunikaatiossaan.

Viikko vierähti pitkästä aikaa melkein normimeiningillä. Lähden itse puoli seitsemän jälkeen, T vie lapset kahdeksan (Pikku-O) ja puoli yhdeksän välillä kouluihinsa, ja jatkaa joko yliopistolle tai takaisin kotiin lukemaan ja kirjoittamaan. Kuuteen mennessä olemme kaikki kotona, ja pian syömässä. Nämä yhteiset päivällishetket ovat tärkeitä - erityisesti itselleni. Jokainen saa kertoa oman päivänsä itselleen tärkeimmät kohdat. Päivällisen jälkeen pienet lähtevät T:n ohjeistamina iltatoimilleen, ja sitten onkin jo iltapuuron aika. Samalla valmistelen parin seuraavan päivän ruoan sekä täytän lunch boxit ja pullot. Tiukkaa tekee, mutta yritämme ehtiä lukea iltasadun suomeksi ennen kello kahdeksaa, jolloin lastenhuoneen on tarkoitus hiljentyä.

Viikonloppuna oli aika tehdä hieman jouluostoksia - olipa se jälleen kerran itselleni melkoinen ponnistus (ostosgeenini on jäänyt aktivoitumatta). T kävi illasta Justin Martyr Societyn (teologien ja filosofien yhteisö BC:lla) tilaisuudessa, ja toi mukanaan ison suklaakakun ja lähes kokonaisen kasvispizzan. Iso-O:n kanssa pääsimme pitkästä aikaa Skypen välityksellä juttelemaan oikein urakalla läheisemme kanssa. Pojat olivat samaan aikaan T:n kanssa pelaamassa jalkapalloa. Aikaisen päivällisen jälkeen lähdimme E:n ja Pikku-O:n kanssa Natickissä (n. 15km meiltä) sijaitsevaan keilahalliin, jossa E:lla oli luokkakaverinsa syntymäpäivät. Pikku-O:n kanssa ulkoilimme koko parin tunnin ajan. Illalla oli melkoisen väsynyttä pikkuporukkaa, ja puoli kahdeksalta ei huoneesta kuulunut enää pihahdustakaan.

Huomenna alkaa lyhyt arkiviikko. Torstaina on kiitospäivä ja perjantaina 'musta perjantai' (Black Friday); tuo hulluakin hullumpi jouluostoskauden avajaispäivä.