Jouluakin suuremman juhlapäivän lähestymisen on huomannut. Lapset ovat askarrelleet kalkkuna-aiheisia koristeita ja opetelleet runoja ulkoa, Iso-O on leiponut luokkansa kanssa "niille, jotka ovat vähemman onnekkaita (less fortunate)" eli kodittomien Kiitos-päiväjuhlapaikkaan leipää ja Pikku-O osallistui koulunsa Kiitos-päivän aterialle syömällä - kuulemma -hyvällä ruokahalulla kaikkea tarjottua.
Viikko oli lyhyt. Pikku-O alkoi lomailun jo tiistain jälkeen, meillä muillakin loppui aherrus keskiviikkona iltapäivästä. Hyvä niin, sillä jonkinlainen flunssa yrittää saada meidät taas kouriinsa. Tällä kertaa en näytä itsekään siltä säästyväni. Tiistai-iltana jopa hyvin konkreettisesti ymmärsin, miksi Pikku-O kuolasi viime viikolla niin hirveästi - kurkkukipu oli sitä luokkaa, että jouduin nukkumaan pyyhe suun alla yön, ja aamulla se oli syytä laittaa pesuun. Säästän tarkemmilta yksityiskohdilta.
Alamme tämän torstaisen Kiitos-päiväaamun aikana valmistautua juhlan viettoon. Tällä kertaa meillä on mahdollisuus päästä osalliseksi paikallisen perheen ateriasta, jälleen kerran T:n yliopiston kansainvälisten asioiden toimiston avustuksella. Viimeksi olimme varsin kansainvälisissä juhlissa, nyt ilmeisesti kyseessä on todella perinteinen, yhdysvaltalainen perhe. Mutta siitä lisää myöhemmin.
torstai 25. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.