Viimeinen ponnistus - Step 3

Optimistinen otsikko toteaa, että Step 3 on kolmiportaisen USMLE-tenttikokonaisuuden viimeinen osio. Sen suorittaminen hyväksytysti vahvistaa kaikkien aiempien tenttien (Step 1, Step 2 CK, Step 2 CS) suorittamisen siten, ettei niitä enää koskaan tarvitse mennä uusimaan. Ovat siis aina voimassa, toisin kuin ennen tämän viimeisen osion suorittamista, jolloin niiden määräaikainen voimassaoloaika on seitsemän vuotta ensimmäisen tentin päivämäärästä laskien. Otsikko on optimistinen, sillä tunnelma kaksipäiväisen tentin jälkeen ei varsinaisesti hivo taivaita. Kun tulin ensimmäisen päivän jälkeen lannistuneena kotiin, ja totesin, kuinka noloa todennäköinen reputtaminen on, totesi T kannustavasti sen olevan pelkästään tekninen juttu; jos reputan, menen uudelleen. Tämän toteaminen antoi uutta potkua tentin toiseen päivään.

Tentti oli kahden ensimmäisen (Step 1 ja Step 2 CK) tavoin tietokonepohjainen, ensisijaisesti monivalintakysymyksiin pohjautuva testi, jonka voi kahdesta ensimmäisestä poiketen suorittaa vain Yhdysvaltain rajojen sisäpuolella, mutta niiden tavoin Prometric-testikeskuksessa. Step 2 CS oli muista poikkeava siten, että sen aikana toimittiin lääkärinä 12 erillistä potilastapausta tutkien ja kohtaamisen potilastekstit laatien, ja sen suorittaminen on mahdollista vain viidessä Yhdysvaltain kaupungissa (Philadelphia, Chicago, Atlanta, Houston ja Los Angeles). Mutta koska tämän kirjoituksen aihe on Step 3, jätän näiden aiempien kommentoinnin tähän. Mikäli kiinnostaa, löytyvät niihin liittyvät kokemukseni seuraavien linkkien takaa (Step 1, Step 2CK ja Step 2 CS).

Kaksipäiväisen tentin ensimmäinen päivä oli kokonaan monivalintakysymyksiä. Pitkähköjen taustatietojen jälkeen oli yleensä viisi vaihtoehtoa oikeaksi vastaukseksi. Lisäksi osaan kysymyksistä liittyi aivan liian pitkä tieteellinen abstrakti ja/tai lääkemainos, joiden lukeminen oli välttämätöntä kysymyksiin vastaamiseksi.

Päivä oli jaettu seitsemään 60 minuutin mittaiseen sessioon, joista jokaisessa oli 46-48 kysymystä. Vastausnopeuden täytyi olla keskimäärin 75-78 sekuntia/kysymys, mikäli halusi jokaiseen vastata. Ja jokaiseenhan täytyy vastata, vaikkei tietäisikään; miinuspisteitä väärästä arvauksesta ei jaeta. Kun vastausnopeus on tuota luokkaa, ei miettimiselle ole sijaa. Vastaus täytyy löytyä muistisopukoista välittömästi. Voinen jälleen kritisoida tentin mittaamaa osaamista käytännön lääkärintyön kannalta.

Toisen tenttipäivän neljä ensimmäistä osiota olivat jälleen samanlaisia monivalintakysyksiä, mutta nyt 45 minuutin sessioihin jaettuna sisältäen 36 kysymystä/sessio. Vastausnopeus oli entistä luokkaa 75s/kysymys. En ollut selvästi parempi kuin edellisenä päivänä, mutta jotenkin rennompi, ja luulen osioiden menneen edellistä päivää paremmin. Vaan kun ei voi tietää - joskus se oikeimman tuntuinen vastaus ei olekaan oikea, kun jokin pikkujuttu pitkässä taustatekstissä muuttaa sen mahdottomaksi.

Tenttipäivän viimeinen puolisko oli aivan erityyppinen, ja ehdottomasti enemmän itselleni sopiva. Se koostui kymmenestä 18+2 minuutin ja kahdesta 8+2 minuutin mittaisesta potilastapauksesta, joita hoidettiin vastaanotolla, päivystyksessä tai osastolla interaktiivisen ohjelman avustuksella. Tehtävissä oli maksimissaan 18 (8) minuuttia tehtävän hoitamiseen ja lopuksi kaksi minuuttia viimeistelyyn ja oikean diagnoosin kirjoittamiseen. Maksimissaan siksi, että mikäli sai nopeammin tarpeelliset toimenpiteet ym. toteutettua, siirsi ohjelma testattavan viimeiseen kahden minuutin osioon aiemmin.

Tehtävä alkoi potilastapauksen esittelyllä, tärkeimpien elintoimintojen (verenpaine, pulssi, hengitystiheys, paino ja pituus) raportoinnilla sekä taustatietojen kertomisella. Sen jälkeen hoito siirtyi kokonaan minulle. Riippuen tapauksesta potilas ensin tutkittiin tai tehtiin kriittinen toimenpide, jotta potilas pysyi hengissä, sitten määrättiin tarpeelliset tutkimukset, mietittiin oikea tutkimus/hoitopaikka ja huolehdittiin jatkoseurannasta, tutkimustulosten tulkinnasta, konsultoinnista, potilaan ohjauksesta ja hoidosta. Stimuloitua aikaa hallittiin itse siirtämällä kelloa aina sopivan verran eteenpäin. Jos ei siirtänyt, toivottuja hoito/tutkimustoimenpiteitä ei tapahtunut. En missään tapauksessa ollut täydellinen potilaiden hoitamisessa ja huomioimisessa, mutta luulen silti, että tästä osiosta pääsen läpi. Harmi, että se on vain 25% koko tentin pisteistä.

Miten tentissä loppujen lopuksi kävi, selviää vasta kesäkuun alussa. Jaksan hyvin odottaa sinne saakka, on vähän muutakin mielessä. Jos pääsen läpi, olen tosi onnellinen. Jos en, kärsin noloudesta pian alkavan Internshipin vuoksi, mutta nielen tappioni ja menen uudelleen, kun siihen sopiva rako joskus ilmaantuu. Täytyy sitten vaan panostaa enemmän monivalintakysyksiin ja alentua opettelemaan ulkoa kaikenlaisia pikkutärppejä. En tykkää.