tiistai 17. huhtikuuta 2012

Liian hyvää ollakseen totta

Meinasi käydä köpelösti. Sinisilmäisesti ihmisten vilpittömyyteen uskovana menin allekirjoittamaan huijarifirman paperin. Ottivat yhteyttä vuorokauden myöhemmin, mutta siinä vaiheessa olin jo varautunut, kiitos huomattavasti skeptisemmän T:n, ja sain - ainakin toistaiseksi heidät kannoiltani. Mistä on kyse, siitä pian lisää. Siirrymme vain ensin ajassa hieman taaksepäin.

Olin sunnuntaina poikien kanssa kuluttamassa aikaa Natick Mall:issa, isossa ostoskeskuksessa. Iso-O:lla oli nimittäin samaisessa paikassa syntymäpäivät (Build-A-Bear Workshop), ja kun viimein löysin paikan autollemme täpötäydeltä parkkipaikalta, en halunnut lähteä sen kanssa mihinkään. Pari tuntia ostoskeskuksessa on paljon - minulle. Pojat nauttivat täysin rinnoin erityisesti lego-kaupasta, jossa vietimme ison osan ajasta. Pikku-O tilasi itselleen paketin toisensa jälkeen, E palasi aina uudelleen ja uudelleen Harry Potter-legosetin äärelle. Minä tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun en kummankaan toiveita täyttänyt.

Viimein parituntinen odottelumme oli loppusuoralla, ja olimme valmistautumassa lähtemään kohti Ben and Jerry's-jäätelömyymälää, johon syntymäpäivät päättyivät. E odotteli aulassa, kun kävin Pikku-O:n kanssa WC:ssä. Saapuessamme paikalle tuli kanssani juttelemaan tyylikas, nuori nainen, joka kehui E:n kauniita piirteitä, ja kertoi omasta Firmastaan, jonka kautta on mahdollista päästä mallintöihin, näyttelijäksi, laulajaksi tai tanssijaksi. E erityisesti oli kuulemma erittäin sopiva. Tarjolla olisi lapsimallin töitä erilaisiin tehtäviin, kuten televisiomainoksiin ja lastenohjelmiin. E, joka on jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta tulla kuuluisaksi (älä kysy miksi), loisti vierelläni. Ennenkuin huomasinkaan, oli puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni kysytty tapaamisen järjestämistä varten. Allekirjoituksella piti varmistaa, että sallin yhteydenoton. Allekirjoitin miettimättä, mitä muuta tämä saattaisi sisältää.

Kotimatkalla autossa E tuumaili mahdollisen malliuransa vaikutuksia: toisaalta saisi rahaa ja voisi ostaa kalliin Harry Potter-legosetin, toisaalta pitäisi ehkä "herätä keskellä yötä" töihin. Kotona alkuun T:n kanssa naureskelimme tilanteelle, mutta pienen internet-surffailun jälkeen hymy alkoi hyytyä. Alkoi löytyä tarinaa toisensa jälkeen, kuinka hyväuskoisia vanhempia oli huijattu. "Et kai allekirjoittanut mitään papereita?" kysyi T. Voi, miten huolestuinkaan.

Onneksi firma oli yhteydessä jo seuraavana päivänä, joten ei tarvinnut liian pitkään kärvistellä epätietoisuudessa. Ensimmäinen soitto oli tullut työaikanani, ja vastaajassani oli viesti "upeista mahdollisuuksista, jotka nyt aukeavat". Toisella kerralla olin jo kotona. Kun vastasin ystävällisesti, että asia ei ole meille enää ajankohtainen, puhelin lyötiin mitään sanomatta korvaani. Sen jälkeen mitään ei ole kuulunut, ja toivon, että tämä kokemus on nyt tässä. Jos jotain opin, ainakin sen, etten enää koskaan mene allekirjoittamaan mitään virallisten paikkojen ulkopuolella. E ei ole suuremmin osoittanut pettymystään julkisen uran käynnistymisen viivästymisestä huolimatta; ehkä ne työn huonot puolet ("herääminen keskellä yötä töihin") olivat sittenkin painavammat.

Tämän pienen säikäytyksen lisäksi meillä on ollut muutenkin arkiviikosta poikkeava aika menossa, sillä lapset ovat lomailleet ja jatkavat lomailua koko loppuviikon. Pikku-O:lla olisi ollut koulua maanantain Patriots' Day-juhlapäivää lukuunottamatta, mutta päädyimme yksinkertaisuuden vuoksi pitämään hänetkin kotona. Jaoimme päivät siten, että minä menen töihin aikaisin ja T jatkaa myöhään yöhön. Yöllä työskentely on toki T:lle tavanomaista muutenkin, mutta alkuviikon kuumat kesäpäivät olisivat hänet tähän erityisesti pakottaneet.

Maanantai-iltana vietimme hauskan hetken naapurimme takapihalla grillatessa. Muu juhliin osallistunut porukka oli käynyt hurraamassa Boston Marathon:ille, joka tyypillisesti kulkee Newtonin läpi. Vietimme oikein hauskan illan sekalaisen porukan kera perinteisten tarjottavien äärellä. Hampurilaisia, Hot Dog:eja ja jäätelöä.

Lämpöaallon vuoksi puiden ja pensaiden lehdet ovat suurentuneet silmissä, ja maisema alkaa näyttää ihanan kesäiseltä. T:n onneksi kaikkein kuumimmat kelit ovat nyt hetkeksi ohi, ja palaamme kohti keskiarvolämpötiloja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.