Lupauksen pettäminen

Lasten kevätloma alkoi perjantain koulupäivän jälkeen, ja sen kunniaksi unohdin luvanneeni tulla kotiin laittamaan ruoan valmiiksi samalla kun T hakee lapset kotiin.

Osasyynä tähän unohtamiseeni oli käsikirjoitukseni vedosten saapuminen Annals of Neurology-lehdestä tarkistettavaksi päivän päätteeksi, ja tähän tarkistukseen oli annettu aikaa 48 tuntia. Mikä ennen viikonloppua käytännössä tarkoittaa muutamaa tuntia. Tarkistamisen lisäksi kaikilta kirjoittajilta piti hankkia allekirjoitukset "Copyright Transfer"-lomakkeeseen, ja se on aina yhtä 'yksinkertainen' juttu. Lopulta päädyin ohjaajani kanssa siihen, että faksaamme tarkistetut sivut lehteen, mutta palaamme lomakkeiden kanssa asiaan ensi viikon alussa. Sain puristettua paperit kasaan aikarajan puitteissa, ja nyt odotamme jutun ilmestymistä kuumeisesti. Tai ainakin minä odotan - tätä juttua hinkattiin ja viilattiin yli vuosi sen jälkeen, kun annoin käsikirjoituksen ensimmäisen version ohjaajalleni tarkistettavaksi. En ole koskaan aiemmin nähnyt asioiden etenevän näin hitaasti; kunnioitukseni Helsingin Neurologian klinikan tehotutkijoita kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti. No. Jutusta tuli todella hyvä, joten lopputulokseen voin olla enemmän kuin tyytyväinen.

Toinen syy lupaukseni unohtamiseen oli torstai-illan myöhäisen konsertin aiheuttama ajatusten karkailu. Boston Symphony Orchestra nimittäin esiintyi Esa-Pekka Salosen johdolla, ja olihan sellainen ihme syytä käydä kokemassa. Konsertti alkoi vasta kahdeksalta illalla, joten hereilläpysyminen oli suurin haasteeni. Selvisin haasteeni kanssa melko hyvin aivan kaikkein hitaimpia ja hiljaisimpia osioita lukuunottamatta, ja nautin täysin rinnoin. Ohjelmassa oli Ravel:in "Le Tombeau de Couperin", Salosen oma Viulukonsertto raskaana olevan Leila Josefowicz:in tulkitsemana, ja koko Stravinsky:n pitkä "The Firebird"-balettimusiikki. Esa-Pekka Salonen on kyllä melkoisen karismaattinen kapellimestari. Hyvä Suomi!

Muut syyt unohtamiseeni ovat syy-seuraussuhteiltaan vähäisempiä, mutteivat olemattomia. Ajatukseni ovat laukanneet viisumi- ym. muiden virallisten asioiden ympärillä. Varsinkin, kun koko ajan näyttää ilmaantuvan uusia haasteita. Viimeisin on se, että yhtäkkisesti minun täytyy todistaa omaavani myös vasta-aineita vesirokkovirusta vastaan. Hohhoijaa. Tämän aion kyllä hoitaa vasta Suomessa - enhän ole vielä edes kuullut summaa, joka liittyi B-hepatiittivasta-aineiden määritykseen. Iloinen asia taas oli se, että Suomen sosiaali-ja terveysministeriö toimi jouhevasti ja sain pyytämäni "The Statement of Need"-todistuksen muutamassa päivässä. Jopa yhteyshenkilöni UMASS:in International Office:ssa oli hämmästynyt, kun sai sähköpostia suoraan STM:ltä. Kiitos STM byrokratian vähäisyydestä!

Lasten viikkoon kuului koulumatkoja autokyydillä pyöräkärryn hajoamisen vuoksi torstaihin saakka, ja perjantain matka T:n hankkiman uuden pyöräkärryn kera. Oli kiva huomata, miten mielellään E ja Iso-O palasivat pyöräilyn pariin vain muutaman autoreissupäivän jälkeen. Osasyynä tietenkin on se, että he ovat Iso-O:n syntymäpäivästä lähtien saaneet luvan siirtyä uusien, isompien pyöriensä käyttöön, ja niihin liittyy selvästi vielä pientä uutuudenviehätystä. Pikku-O oli myös tyytyväinen omaan uuteen kärryynsä, joka on sen verran korkeampi mittasuhteiltaan, että saatamme käyttää sitä vielä koko ensi vuoden ajan. Vähän hassuahan on vetää vuoden aikana 5-vuotta täyttävää poikaa kärryssä, mutta turvallisuus ja erityisesti pojan ulkonäkö (huomattavasti ikäistään nuorempi) antavat tähän ehkä mahdollisuuden.

Lupaukseni unohtamisesta eniten harmistunut T on viikon aikana saanut omat vedoksensa tarkistettavaksi suomenkielisen artikkelinsa osalta ja englanninkielisen käsikirjoituksensa lähtemään toiselle arviontikierrokselle. Väitöskirja on edennyt mielestäni hyvin, mutta T:lla on suuremmat odotukset. Viisiosaisen kirjan toinen luku on pian valmis, ja koska kieli-ym. muuta editointia tehdään samanaikaisesti BC:n kielitoimiston puolesta, ei saavutus ole mitenkään huono. T sai myös kuulla opettavansa ensi vuoden ajan "The Philosophy of Person"-kurssia kolmesti viikossa College-tason opiskelijoille, mikä on mielestäni aika hieno juttu. Vaatii tietenkin hurjasti aikaa, mutta on upea lisämaininta CV:ssä (sikäli kun sitä käytetään mittari johonkin).

Lupaus unohtui, mutta loma alkoi. Se vain alkoi hieman tarkoitettua myöhemmin T:n toimesta valmistuneen perunamuusin ja ahvenfileiden parissa. Olivat odotuksen arvoisia ja maistuivat kaikille.