Vihreää ja lämmintä

St. Patrick's Day on iso juttu Bostonin seudulla, sillä alueella asuu paljon irlantilaisten jälkeläisiä. Päivän väri on vihreä ja sitä kuuluu olla yllä tavalla tai toisella. Kun on, se tuottaa onnea. Kun ei ole, joku voi tulla nipistämään. Näin valisti minua E metromatkamme aikana.

Olimme ostaneet meille kalliit (kun halpoja ei ollut tarjolla) liput lauantaiseen Bruins-Philadelphia Flyers -otteluun syksyllä heti lippujen ilmaannuttua myyntiin. Aamusta Iso-O näytti nyrpeää naamaa ja harmitteli suurieleisesti lähtöpakkoa. Olisi kuulemma ollut NIIIIIN paljon mukavampi mennä Garyn kanssa lounaalle St. Mary's Hall:iin - vaihtoehto, jonka jouduimme hylkäämään ottelun vuoksi. Syyllistyin kaupankäyntiin:"Saat valita, istutko kahdestaan äidin kanssa vai kolmestaan isin ja E:n kanssa pelissä, jos nyt heti lopetat valittamisen ja suhtaudut tilanteeseen iloisesti". Kymmenen minuutin kuluttua sain pienen, vaaleanpunaiseksi väritetyn sydämen, jossa luki:"Äiti voinko minä istu sun kansa?"

Metromatkalla istuin E:n ja Iso-O:n takana. Koko puolen tunnin ajan sain kuulla loputtoman määrän ala-astevitsejä tyyliin:"What is black and white and re(a)d all over? Newspaper!" tai "What is mummies favorite music? (W)rapmusic!". Ja sopivin välein:"Get it?" perässään selvennys vitsistä. Matka viimein päättyi ja pääsimme jatkoyhteydellä North Station:ille, joka on sama kuin TD Garden.

Olimme saaneet meille kaksi + kolme paikkaa, sillä viiden paikan yhtäaikainen ostaminen ei suuren kysynnän vuoksi onnistunut. Aamuisen keskustelumme perusteella jakauduimme matami- ja äijätiimeihin. Pojilla oli mennyt oikein mukavasti, ja aina välillä heidän suuntaansa katsoessani näin, kuinka erityisesti E, mutta myös Pikku-O huusivat muiden mukana:"Let's go Bruins" ja taputtivat tahdissa. Meidän pelinalkumme sujui Iso-O:n vihaisesti kyyristyessä penkkiin, ja mutistessa:"I will tell them to shut up!" Takanamme nimittäin istui kaksi naista ja yksi mies, jota pitivät kyllä minunkin mielestäni suhteettoman kovaa ääntä. Iso-O ei ehtinyt toteuttaa uhkaustaan ennenkuin porukan mies iloisesti koputti olallemme ja pyysi spontaanisti anteeksi heidän aiheuttamaansa meteliä. Iso-O sai St. Patrick's Day:n kunniaksi vihreän kaulanauhan ja vihreän, vilkkuvan apilakorun. Tässä vaiheessa Iso-O:n kiukku suli, ja kommunikoimme oikein iloisesti äänekkäiden takanaistujiemme kanssa. Iso-O sai tärkeän hauskanpito-ohjeenkin:"Remember to scream really load".

Peli oli äärimmäisen viihdyttävä. Ensimmäisessä erässä Bruins meni 2-0 johtoon. Erätauolla tapasimme Thanksgiving-isäntäperheemme vanhan isännän ja emännän, joilla on peleihin kausikortti, ja hekin kehuivat, kuinka hienosti pelinalku oli sujunut. Toinen ja kolmas erä muuttivat tilanteen, ja lopulta peli päättyi tasan. Kun viiden minuutin jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua, jouduttiin rankaisulaukaisupeliin. Tim Thomas teki upeaa työtä, ja Bruin voitti ottelun 3-2.

Yllättäen Iso-O halusi pelin jälkeen hieman käveleskellä Bostonin keskustassa - hyvin outoa - mutta hieman häntä seuraamalla syy selvisi. Hänen takkinsa oli sopivasti auki, jotta kaulariipukset varmasti näkyivät kaikille. Kävelimme iloisen väenpaljouden mukana kohti metrolinjamme päätepysäkkiä Goverment Center:iä. Alkoi olla nälkä. Newton Highlands-pysäkin vieressä on irlantilainen pubi O'Hara's, johon päädyimme syömään. Lapset menivät pian kotiintulon jälkeen nukkumaan, T lähti vielä käymään syntymäpäiväänsä viettänyttä ystäväänsä tervehtimässä Cambridge:n Cuchi Cuchi-ravintolassa, ja minä yritin koota ajatuksiani kohti pian eteentulevaa tenttiä.

Jo aamusta sunnuntaina oli lämmin. Aurinko paistoi kirkkaasti, kun veimme ensin T:n kirkkoon pitämään esitelmää "katolisuudesta luterilaisuudessa", ja pudotimme sitten Iso-O:n kaverinsa kotiin vierailulle. Väliajan lojuimme poikien kanssa kotona sisällä - pojat television äärellä ja minä nenä kiinni tietokoneruudussa harjoitustehtäviä suorittaen. Sisällä oli sen verran viileää, että erehdyin pukemaan päälleni toppatakin lähtiessämme T:a ja Iso-O:ta hakemaan. Sain muutaman kysyvän katseen kohtaamiltamme ihmisiltä ja suoran huomautuksen T:lta tästä oudosta valinnastani. Ulkona oli varjossakin lähes +25*C.

Tätä lämpöä oli ihana koko perheen voimin hyödyntää ulkona kasvimaata möyrien ja lasten uusia 24'' polkupyöriä kunnostaen. Aiemmat ovatkin näyttäneet pitkän tovin kovin pieniltä. Kun samalla tapahtuu hyppäys jalkajarruisesta ja vaihteettomasta pyörästä käsijarrumonivaihdepyörään, kuljemme vielä hetkosen niillä vanhoilla. Mutta hyvähän uusien on olla kunnossa, jotta harjoittelu pääsee alkamaan. Istutimme myös osan kurpitsansiemenistämme.

Kiitoksia kaikille sekä blogin että Facebookin puolella minua onnitelleille! Tuli hyvä mieli.