Orientoitumisia

Värjäsin eilen itse hiukseni hienoisesta kodinsisäisestä vastustuksesta huolimatta. Valitsin keskiruskean. Tuli melkein musta. Taisi olla melkoisen kuivaksi päässyt pehko. Yritykseni muuttua "talovaimosta" (housewife) pesunkestäväksi tutkijaksi ei siis mennyt ainakaan tältä osin täysin putkeen. Olisi pitänyt luottaa ammattilaiseen. Täytyy vain toivoa, että väri haalenee pesussa tarpeeksi nopeasti.

Muutosyritykselle oli syynä tänään aamupäivällä ollut orientaatiotapahtuma ulkomaisille tutkijoille ja Partnersin lipun alla olevien sairaaloiden työntekijöille. Paristakymmenestä osanottajasta lähes kaikki olivat aasialaisia miehiä. Mitään varsinaisesti uutta eivät kolmen tunnin luentoesitykset tarjonneet; olinhan päässyt vuosi sitten läheltä seuraamaan, kuinka 'yksinkertaista' virallisten asioiden hoitaminen on. Sinänsä tietenkin arvostettavaa, että juuri maahan saapuneita kannustetaan saamaan viralliset asiansa kuntoon mahdollisimman pian ilman totaalista lannistamista heti kärkeen. Kyllähän sen hankaluuden ehtii myöhemminkin luukulta toiselle siirtyessä ymmärtää. Ja, voihan olla, että ihan kaikkien asiat eivät mene aina sen vaikeimman kautta (vertaa T, jonka asioiden hoitumisen tahmeutta ihmeteltiin koko BC:n kansainvälisten asioiden henkilökunnan toimesta laitoksen dekaania myöten).

Orientaatioaamupäivä päättyi mukavissa merkeissä kahvitteluun. Heti metrotunneliin saavuttuani pääsin astumaan kotimme suuntaan lähtevään metroon. Sain oikein istumapaikan, vaikka vaunu oli täpötäynnä. Muutaman pysäkin jälkeen alkoi ilmetä erilaisia ongelmia, jotka johtivat vaunun täydelliseen pysähtymiseen puolivälissä matkaa. Parinkymmenen minuutin ajan koko tyhjennetty vaunullinen ihmetteli tilannetta laiturilla. Sitten meidät kehoitettiin siirtymään takaisin samaan vaunuun. Muutaman pysäkin päässä metro ajoi sivuraiteelle, ja vaunu tyhjennettiin jälleen. Saimme ohjeen siirtyä perässä tulevaan metroon. Parin pysäkin jälkeen tämän metron kuljettaja ilmoitti sen muuttuvan pikavuoroksi ja ajavan kotipysäkkiämme edeltävältä pysäkiltä suoraan pääteasemalle. Eikun taas ulos, ja uuteen metroon. Puolen tunnin matkaan kului aikaa yli tunti. Työmatkan kulkeminen pyörällä alkaa houkuttaa jatkuvasti enemmän.

Jos pääsin itse orientoitumaan ensi keskiviikkona alkavaan työhöni, pääsi Iso-O:kin hieman maistamaan koulunalkutunnelmia. Koulun pihalla oli kaikille Kindergartenin aloittavien perheille järjestetty vapaamuotoinen Playdate eli mahdollisuus tavata muita samassa jännittävässä tilanteessa olevia. T lähti koko kolmikon kanssa, ja oli ylpeän E:n kertoman mukaan "ollut kuin opettaja" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Kotiin saapui iloinen joukko pieniä ihmisiä, joista keskimmäisin oikein loisti kertoessaan tapahtumista. Toivottavasti sama tunnelma säilyy, kun koulu oikeasti parin viikon päästä alkaa.