Suomi-loma

Saavuimme eilen takaisin kotiin. Laukut on purettu, myöhästyneet laskut maksettu, kaasu- ja vesihanat aukaistu, kirjeet ja kortit haettu lähipostista, kaupassa käyty, nettikauppatilaus vastaanotettu, auto katsastettu ja nettiyhteyden kautta päästy jälleen Pikku Kakkosen sivuille. Aikaerosta ja pitkästä matkasta johtuen pää on vielä ihan pökkyrällä, mutta sormet syyhyävät näppäimistölle elämään uudelleen hienoa Suomi-lomaamme.

Pelkästä lomasta ei tosin ollut kyse. Heti alkuun piti käydä ilmastoimattomassa, täpötäydessä lähetystössä antamassa sormenjälkensä ja kertomassa, miksi juuri minä haluan takaisin Yhdysvaltoihin. Aikaa kului pari tuntia, ja siitä suurin osa oli pelkkää odottavaa hikoilua. Lähetystön päätös oli myönteinen, ja sain passini sekä uudentyyppisen viisumini takaisin viikon päästä siskon haettua kirjatun kirjeen postista.

Toinen pienoiseksi projektiksi muodostunut asia oli löytää lumikola. Viime talven lumikinokset olivat tyhjentäneet kauppojen varastot aivan pohjoisinta Suomea myöten ja uusia ei luonnollisesti ollut vielä tilattu. Oulun halpissekatavaratalo Tokmannin puutarhaosastolta löytyi kuitenkin kaksi, joista toinen lähti mukaamme pienoista ihmetystä herättäen.

Kolmas, eikä suinkaan vähäpätöisin, oli lastemme terveys. Vuosi täällä terveydenhuollon huippumaassa (uskoo ken haluaa) aiheutti palavan tarpeen päästä selvyyteen jokaisen pienemme terveydentilasta. Perusteellisten tarkistusten jälkeen vaikuttaa onneksi siltä, että homma on kaikkien osalta vähintäänkin hallinnassa. Suurkiitokset kuuluvat joustavalle ja avuliaalle neuvolantädillemme sekä muutamalle muulle asioiden jouhevuuteen vaikuttaneelle henkilölle.

Lomailuosioon kuului luonnollisesti Papan mökki. Olipa rentouttavaa nauttia kauniista Puula-järvestä, suomalaisesta mökkimaisemasta ja itsepoimituista mustikoista tehdystä piirakasta. Suunniteltu pariviikkoinen mökkeily tosin lyheni hieman, sillä vierailumme tärkein tavoite - ystävien ja sukulaisten tapaaminen - järjestyi parhaiten omaa karavaaniamme liikutellen. Sitäpä sitten liikuteltiinkin: Mäntsälä-Helsinki-Hyvinkää-Mäntsälä-Helsinki-Jyväskylä-Muurame-Papan mökki-Toivakka-Muurame-Palokka-Oulu-Laukaa-Kyläniemi-Mäntsälä-Helsinki-Mäntsälä. Kiitokset teille kaikille - oli ihana nähdä!

Sääolojen suhteen toiveemme saapua Suomeen jäähtymään ei toteutunut. Koko lomamme ajan Suomen päällä oli korkeapaine, jonka johdosta 'pääsimme' mm. kokemaan Suomen kaikkien aikojen lämpöennätyksen (37,2*C). Jipii! Laukullinen ulkovaatteita kulki avaamattomana mukanamme koko neljän viikon ajan. Myrskyisää oli myös, mutta jostain syystä onnistuimme aina olemaan sen ulkopuolella. T vain katseli mökkilaiturilta, kuinka metsää kaatanut ukkosrintama moukaroi vastarantaa.

Loma-automme, jonka lainasta olemme sanattoman kiitollisia omistajalleen, järjesti muutaman pikkujekun, joille näin jälkikäteen on helppo nauraa. Heti alkuun siihen piti lisätä litra öljyä - oli päässyt hieman kuivahtamaan. Seuraavaksi puhkesi takarengas, oikein kunnolla. Viimeiseksi jääneenä yllätyksenä saimme poliisipartiolta tiedon, että ajamme ajokiellossa olevalla menopelillä. Kaikista vastoinkäymisistä kuitenkin selvittiin, ja nyt omistajaa odottaa entistä ehompi, kertaalleen katsastettu teiden ritari.

Boston oli kaunis kuten ennenkin ja Newtonin kotimme oli meitä odottamassa sellaisena kuin olimme sen jättäneet. Ilmeisen vähän oli lomamme aikana satanut, sillä nurmikko oli isoilta osin palanut. Ja, kelitkin ovat tutunoloisia - tänään hätyyteltiin jälleen 90 Fahrenheitin lukemia. Tästä tämä taas alkaa - vuosi Bostonin seudulla.