E 10 v

Hyvää E:n syntymäpäivää! Kymmenen vuotta sitten meistä tuli vanhempia ensimmäisen kerran. Kaikenlaista on matkan varrelle mahtunut. Kolme vuotta Oulun Talvikankaalla ja kahdessa eri päiväkodissa. Kolme seuraavaa vuotta Oulun Kuivasrannassa ja jälleen uudessa päiväkodissa. Ja sitten neljä viimeisintä vuotta täällä pienestä ekaluokkalaisesta neljäsluokkalaiseksi kasvaneena. Vietimme juhlia jo edellisenä päivänä, samaan aikaan E:n nimipäivien kanssa. T teki jäätelökeksimurukakun, sormuksen muotoisen, E:n toivomuksen mukaisesti ("Lord of the Rings-kirjasarja on vielä kesken). E:lla ei ollut paras mahdollinen päivä, sillä edellispäivän kaatumisen vuoksi polvessa oli iso, kipeännäköinen turvotus ja nirhauma. Hartaasti toivottu Ninjago-spinner jäi myös saamatta, minkä vuoksi ilo muista lahjoista ei ollut ihan niin ylitsevuotava kuin aiempina vuosina. Yhteisen kokoamishetken lapset kuitenkin saivat Hobbit-legosetin äärelle. Illalla katsoimme vanhoja valokuvia siltä ajalta, kun lapset olivat vielä pieniä. Nostalgista.

Iso-O sai uudet lenkkarit. Ensimmäinen kotiintuomani pari ei kelvannut. Oli väärän värinen ja - mallinen. Menin uudelleen kauppaan ja soitin sieltä kertoen kolme eri vaihtoehtoa. Niistä hän valitsi sinimustan. Kun toin ne kotiin, eivät nekään oikein olleet sopivat. Näyttivät "poikien kengiltä". Päädyimme kuitenkin antamaan niille mahdollisuuden. Lauantain lenkkimme aikaan Iso-O pyyhälsi metrejä edelläni. Hyvin tuntuivat toimivan. "I love my shoes", oli tuomio kengistä.

Meillä on uusi auto. T on pitkään puhunut, että ennenkuin 90.000 mailia tulee vanhassa autossa täyteen, pitää se saada vaihtoon, sillä tiedossa olisi ollut helposti 4.000 dollarin huolto-ja korjauslasku. Tiistai-iltana hän näytti minulle kaksi vaihtoehtoa ja torstaina pihallamme seisoi musta, kiiltävä vuoden 2008-mallin Passat. Käsittämätöntä tehokkuutta! Nyt minun enää täytyy oppia ajamaan autolla, jossa on automaattivaihteet. Sisko voi varmaan viime vuoden kokemuksella todistaa, että harjoitusta tarvitaan.

Päivittäinen kahden tunnin radionkuunteluni pitää minut hyvin ajantasalla. Uutisaiheet vain ovat niin kovin hitaasti muuttuvia. Samoja aiheita jauhetaan päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäisten viikkojemme aikana täällä asuessamme ihmettelimme, kuinka paljon juttua riitti esimerkiksi Michael Jacksonin kuolemasta. Emme ihmettele enää. Juttua riittää aiheesta kuin aiheesta aina todella pitkään. Aiheet tosin liittyvät aina Yhdysvaltoihin; muu maailma on kiinnostava vain, mikäli siinä on jokin yhteys asuinmaahamme. Bostonin pommi-isku, IRS:n seurantasotkut, Bengazin isku ja tietysti urheilujoukkueiden saavutukset toistuvat päivittäin. Jääkiekon maailmanmestaruuskisat eivät uutisissa näy, eivätkä kuulu; paljon kiinnostavampaa on, miten Bruins pärjää NHL:n loppusarjassa. Ja hyvinhän on pärjännyt, kiitos osin hyvin pelanneen suomalaisen maalivahdin, Tuukka Raskin.

Yleissivistykseni on kohentunut. Vakuutusyhtiömme lähetti ilmoituksen lääkärikäynteihimme liittyen. Ilmoituksessa oli tietoa siitä, mitä sairaala oli laskuttanut ja mitä vakuutusyhtiö kokee kohtuulliseksi korvaukseksi. Sanomattakin on selvää, että summat eivät lainkaan ole yhteensopivia. Vakuutusyhtiö ehdottaa alle puolta summasta. Huolestuin. Jonkunhan se väliinjäävä summa on maksettava. Emmekä puhu mistään pikkusummasta, vaikka kyseessä olivat vain perustarkastuskäyntimme. Päädyin juttelemaan osastomme sosiaalityöntekijän kanssa. Homma menee niin, että sairaala lähettää ison laskun vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö ei hyväksy summaa, vaan ilmoittaa maksavansa tietyn, paljon pienemmän summan. Vakuutusyhtiön vaikutusvallasta riippuen sairaala joko hyväksyy vastatarjouksen tai ehdottaa toista summaa oman alkuperäisen ja pienemmän summan välistä. Tästä tulee lopullinen lasku. Riippuen vakuutetun ehdoista väliinjäävä summa tulee veloitetaan vakuutetulta omavastuun ylärajaan saakka. Vain täysin vailla vakuutusta olevat ihmiset joutuvat maksamaan sairaalalle ensin ehdotetun huomattavan korkean summan. Vakuutusyhtiöt eivät koskaan maksa niin paljon. Jännä eriarvoistava systeemi.

Muutaman päivän sisään on ollut lähellä hallarajaa (=0*C) ja hellerajaa (=+32*C). Olen täysin valmis jälkimmäiseen. Timo voisi viipyä hetken vielä lähellä ensimmäistä.