Juhlaa ja tapahtumaa toisensa perään

Pikku-O ei ole vuosien mittaan käynyt kuin muutamilla kaverisyntymäpäivillä, sillä hän ei ole osoittanut selkeää kiinnostusta niitä kohtaan. Olen sitä jäänyt odottamaan. Nyt viikonlopulle oli tarjolla kahdet lähimpien kaverien syntymäpäivät, ja kun itse olin vapaalla, ilmoitin hänet niihin molempiin. Sydäntäni oikein riipaisi, kun hän suunnitteli menoa niille päiviä aiemmin, kertoi lahjatoiveet selvästi ja kommentoi auton jo liikkeelle lähtiessä:"I never got to go to a birthday party". Voi apua. Hän on ilmeisesti toivonut pääsevänsä, muttei ole sitä meille sanonut. Ensimmäiset juhlat olivat kotisyntymäpäivät kaverin takapihalla. Toimi mainiosti pienen poikaporukan kesken kelin ollessa suosiollinen. Toiset juhlittiin KidsStreet:illä, paikassa, johon Pikku-O on haaveillut pääsevänsä nähtyään E:n ja Iso-O:n viihtyneen niin omien kaveriensa syntymäpäivillä.

T:n lähimpiä kavereita emme ole juurikaan vapaa-ajalla nähneet. Kaikilla on ollut hurjasti kiirettä omien opetustensa ja viimeisten kurssiensa kanssa. Nyt enää lopputentit ovat jäljellä, joten saimme aikaiseksi Picnic-hetken Bostonin Esplanadella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, niinkuin tietysti aina hyvällä kelillä ja Bostonin keskustassa, mutta nyt erityisesti siksi, että oli Cinco de Mayo. Porukka alkaa hajaantua. G ja A lähtevät kesäksi Italiaan ja muuttavat sen jälkeen vuodeksi New Yorkiin, minkä jälkeen on edessä muutto Kolumbiaan. F ja D jatkavat vielä täällä, mutta F ei enää opeta, vaan viimeistelee hänkin väitöskirjansa ensi vuoden aikana, eikä enää ole niin paljon Boston Collegella.

Tykkään, jos viikonloppuun ei ole ahdettu liikaa toimintaa. Niinpä T:n aamupalan jälkeinen ilmoitus tarjolla olevasta väitöskirjaohjaajansa tapaamisesta illallisen merkeissä vaati pientä pureskelua. Pureskelu tuotti tuloksen, saimme lastenhoitajan paikalle ja lähdimme iltaa viettämään professori Kearneyn kotiin. Tässä boheemissa filosofi-taiteilijapariskunnan kodissa ei jäykistelylle ollut sijaa ja illasta jäi hyvä mieli.

Paljon toimintaa viikonlopulle aiheuttaa sen, että kaipaan ylimääräistä vapaapäivää jatkoksi. Sellaista ei ole tarjolla - huomenna alkaa jälleen neljän viikon mittainen osastojakso.