perjantai 9. joulukuuta 2011

Suolausta

Viikko on mennyt kuin varkain. Alkuviikon trooppisen lämmin kosteus vaihtui pakkasen nipistelyksi, ja ystäväni suola ilmaantui kaduille. Vaikka lumesta ei ole vielä tietoakaan! Polkupyöräni tykkää tästä ilmaantumisesta kovasti. Odotan hetkeä, jolloin se ruostuu altani pelkäksi metallikasaksi. Elkeet ovat jo olleet kauan olemassa.

Lievän pakkasen vuoksi kaikki, keväällä ensimmäistä kertaa Bostoniin tuodut kaupunkipyörät kerättiin pois, ja vähälukuinen pyöräkansa kutistui vieläkin pienemmäksi. On meitä silti muutamia jäljellä. Ja hauskasti täysin oululaisesta pyöräkulttuurista poiketen lähes kaikki tervehtivät toisiaan iloisesti hyvää päivää toivottaen. Tykkään. Paljon. Lämpimiin varusteisiin pukeutuneet poliisit ohjaavat liikennettä, ja usein auttavat pyöräilijöitä menemään ennen autoja. "Don't do this at home", sanoi eräskin, kun pysäytti koko nelikaistaisen liikenteen, ja päästi minut ylittämään tien. Pyöräilyyn liittyy siis paljon positiivista kaiken sen negatiivisen lisäksi, josta säännöllisesti valittelen.

Jos teille on ilmaantunut suolaa, on sitä valitettavasti hieman ripoteltu meidän elämäämmekin. Muistanette talonmyyntiin liittyvän yksityiskohdan. Asiaa on vatvottu yli vuosi, ja syksyn aikana nykyinen omistaja ja heidän myyjänsä (eli meidän ostajamme) ovat päässeet sopimukseen. Nyt pallo on virallisesti heitetty meille. Saimme haasteen oikeuteen. Ei kivaa. Tuntuu niin kovin epäreilulta, kun joutuu korvaajaksi asiassa, johon ei ole mitenkään ollut osallinen. Vaan laki on selvä - myyjän vastuu kestää viisi vuotta ja viisi vuotta tuli meillä täyteen vasta viime kesänä - alle vuosi sen jälkeen, kun tähän soppaan jouduimme. Kaikenlaista sitä elämässä vastaan tulee. Ja jatkuvasti päälläolevaan eurokriisiin en edes viitsi lähteä - tulisi liian pitkä blogikirjoitus.

Onneksi elämä ei ole pelkkää haavojen suolausta. T:n tohtoritentti on ohi muutaman päivän kuluttua ja pää täynnä monenlaista filosofista kiemuraa. Harmillisesti en pääse itse tenttiä kuuntelemaan, mutta tentin jälkeiseen "wine and refresments"-tilaisuuteen olen T:n ohella virallisesti kutsunut koko neljän professorin joukkion. Minulla on varmasti paljon yhteistä keskusteltavaa heidän kanssaan (heh heh).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.