Tohtoritenttiä kiertäen

Edellinen viikonloppu oli T:lle tiukkaa vääntöä filosofien Kant, Heidegger ja Ricouer parissa, joten meidän äänekkäiden ihmisten oli syytä pysyä pois jaloista. Aika hyvin onnistuimmekin, sillä keli oli hieno, ja tekemistä oli ohjelmoitu muidenkin toimesta.

Ensin yritimme löytää Iso-O:lle päiväkirjan läheisestä sekatavaraliikkeestä (Wahlgreens), mutta koska siinä kuuluu olla avain, jäi se löytymättä. E ja Pikku-O keksivät myös haluavansa sellaiset, mutta ainakin pienemmän osalta toive liittynee isompien ihailuun. Loppupäivän vietimme tuttavaperheen järjestämillä juhlilla. Perheellä on tapana kutsua kymmeniä perheitä/työkavereitaan yhteiseen cocktail-tilaisuuteen joulukuun alkupuolella, ja saimme kutsun jo toista vuotta peräkkäin (lapsemme ovat samassa koulussa). Koin osallistumisen tärkeäksi, sillä perheen äiti on henkilö, jonka kautta sain haastattelukutsun lähisairaalan vuoden kestoiseen erikoistumisohjelmaan, ja jolle epäonnisen laillistamisprosessin vuoksi jouduin kohteliaasti toteamaan, että jättäydyn kelkasta kaikinpuolisen kiusallisuuden välttämiseksi. Juhlat olivat mukavat sekä aikuisille että lapsille, sillä perhe oli huolehtinut paikalle kolme nuorta lastenhoitajaa parinkymmenen lapsen ohjaamista varten. Pikku-O pyöritti jälleen yhden nuoren naisen pikkusormensa ympäri:"He is so cute!"

Maanantaina oli viimein the Tentti-päivä. Veimme yhdessä autolla tentinjälkeiset tarjottavat Boston Collegen filosofian laitokselle, jonne T jäi hetkeksi puku päällä, kravatti kaulassa valmistautumaan. Itse vein auton tienvarsipaikalle, ja palasin tentin jo alettua laitokselle tarjoilua viimeistelemään. Juuri saatuani kaiken valmiiksi, ilmaantui paikalle yksi T:n parhaista ystävistä, kolumbialainen G, sekä hänen tuleva vaimonsa, italialainen A, ja yhdessä jännitimme T:n puolesta vielä noin puolen tunnin ajan. Viimein ovi aukesi, ja ulos astui punaposkinen mies. Viiden minuutin ajan paneelin jäsenet (professorit Kearney, Sallis, Blanchett ja Richardson) keskustelivat, ja sitten kutsuivat T:n paikalle. Hän oli päässyt läpi! Kannoimme tarjottavamme (juustolautasen, viinirypäleitä, keksejä, hapankorppu/raejuusto/kirsikkatomaattilautasen sekä mineraaliveden, puna-ja valkoviinin) huoneeseen, ja vietimme oikein mukavan hetken professoreiden kanssa. Joukkoon liittyi myös professori Gurtler sekä myöhemmin G ja A sekä paikalle saapunut eteläafrikkalainen F. Vaikka edeltävästi T:n ohjaaja Kearney oli sanonut, että osalla professoreista on sovittuja luentoja/tapaamisia ym heti perään, ei kenelläkään tuntunut olevan mikään kiire eteenpäin. Hauskaa.

Niin meni tentti ohi, ja eilisen pienen esitelmän jälkeen on lukukausikin T:n osalta pulkassa. No, T:n tuntien kaikki varmasti tietävät, ettei hän varsinaisesti ala laakereilla lepäilemään vaan touhuaa kaikenlaista aina jouluaattonaattoon saakka eli sinne saakka, johon me muut jokatapauksessa uurastamme. Iloita silti voimme siitä, että T on nyt virallisesti suorittanut kaiken tohtoriohjelmaan vaadittavan itse väitöskirjaa lukuunottamatta. Ja sekin on hyvällä mallilla menossa kohti ensimmäistä läpikirjoitusversiotaan. Hyvä meidän T!