Matoja kaapissa - eikä pelkästään siellä

Kuivamuonakaapin lähistöllä keittiössä on ollut yksittäin pieniä matoja. Sen verran usein kuitenkin, että aloin tulla levottomaksi. E oli viimein se, joka teki löydön; kaikkien avoimien keksi-, hapankorppu- ja näkkileipäpakettien sisällöt kuhisivat pieniä matoja. Siivousurakan jälkeen on päänahkaakin tuntunut kutittavan, sen verran inhottava kohtaaminen oli.

Matoja on tällä viikolla tuntunut olevan vähän muuallakin elämässämme. Jouduimme erittäin ikävään välikäteen, kun yli neljä vuotta sitten myymästämme talosta on löytynyt ns. salainen virhe (höyrysulkujen asennusvirhe). Emme (pahaksi) onneksi ole sopassa yksin. Tunnelmat ovat vaihtuneet laidasta vielä enemmän laitaan. Elämä ei taida aina olla pelkkää ruusuilla tanssimista.

Koko alkuviikon satoi kaatamalla, välillä niinkin paljon, että pyörätiellä oli sorsia uimassa. Moni hukkumista välttelevä matonen oli noussut pintaan. Tänään aurinko vihdoin ilmestyi, ja lasten suunnitellut koulukuvaukset onnistuivat. Kuvat kun jostain syystä otetaan aina ulkona.

Tunsin itseni tänään tyhmäksi. Ei kiva tunne. Ja varsinkin, kun sain tämän kokemuksen kahdesti. Ensin en osannut varmuudella tulkita MRI-kuvaa ja sitten jouduin tunnustamaan, etten oikeasti tajua yhtään mitään Linuxista. Oli oikein johtaja olo. Tai oikeammin, maanmatonen-olo (kömpelö aasinsilta näin kirjoituksen loppuun).