Putoavia lehtiä ja ketjuja

Kaunis ruska alkaa saavuttaa meidätkin. Harmi, että siihen väistämättä kuuluu myös moniviikkoinen haravointi - naapureidemme jättipuut pudottavat ystävällisesti lehtiverhonsa meidät nurmikkomme peitteeksi. Laiskana ihmisenä voisi vain todeta tilanteen ja odottaa vuokraemäntämme maksamaa jokasyksyistä pihansiivousta, mutta kahdesta syystä johtuen sitä ei tule tehtyä. Ensinnäkin, onhan se itsellekin aika ikävää katsoa mätäneviä lehtivuoria heti ikkunasta ulos katsoessaan. Ja toiseksi, kun meidän lähinaapurimme piha on aina aivan viimeisen päälle siisti - muotoonleikatut pensaat, pihakivetys, ja -tie on siistitty lehtipuiden pudottamista lehdistä ja kellari-ikkunoiden sadevesiroiskeet pyyhitty puhtaiksi - ei yksinkertaisesti kehtaa jättää omaansa luonnontilaan, vaikka mieli kaiken kiireen keskellä tekisi.

Nelipäiväinen viikkomme vyöryi ohi samalla kiihtyvällä vauhdilla kuin edellisetkin. Välillä satoi kaatamalla, välillä oli aivan miellyttävä, alkusyksyinen keli. Pientä haastetta loppuviikolle toi Iso-O:n pyöränketjujen putoaminen aamuisella koulumatkalla sillä seurauksella, että jo muutenkin työläs aamu (mm. Pikku-O:n oli pitänyt kahdesti käydä WC:ssa kurahousujen pukemisen jälkeen) oli muuttunut T:lle lähes painajaismaiseksi. Ei siinä ollut muu auttanut kuin kotiinpalaaminen ja koulumatkan tekeminen autolla aamuruuhkassa. T ei ollut parhaalla tuulella tuona päivänä.

Samanaikaisesti T:n painajaisen kanssa minä istuin pehmeällä tuolilla Shriner-lastensairaalan luentosalissa kuuntelemassa neurologian klinikan juhlaesitelmiä. Massachusetts General Hospital (tuttavallisemmin Mass Gen tai MGH) juhlii tänä vuonna 200-vuotista taivaltaan, ja nyt oli neurologien vuoro. Itse neurologian klinikka on 'vasta' satavuotias, mutta se ei tunnelmaa himmentänyt. Toinen toistaan harmaahapsisempi kuuntelija myhäili tyytyväisenä, kun esiintyjä toisensa jälkeen heitä hehkutti. Eniten huomiota sai kuitenkin poissaolevana vahvasti läsnäoleva neurologilegenda C. Miller Fisher, joka vielä muutama vuosi sitten työskenteli aktiivisesti klinikassa yli 90-vuotiaana. Täällä ei jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana, eikä 68-vuotiaanakaan - oli se sitten hyvä tai huono asia nuorempien kannalta..

Näissä tunnelmissa siirrymme viikonlopun viettoon. Äkkiä pitää käydä jokin lahja ostamassa, sillä taas on tiedossa yhdet Iso-O:n ystävän syntymäpäivät. Sitä ennen lienee kuitenkin syytä tarttua harjaan ja siivota kulkuväylä ulkoportailta autotallille.