Kurpitsaviikonloppu

Bostonissa oli ennätyksellisen lämmin lokakuun viikonloppu (joka päivä yli 85 Fahrenheitia). Kurpitsat ovat värittäneet tätä ihanaa kesän viimehenkäystä monin tavoin. Lauantain siivous-ja kunnostuspäivä sujui vauhdikkaasti Iso-O:n valmistautuessa samalla henkisesti sanomaan hyvästit omalle, koulusta mukaansa saamalleen kurpitsalle, jolla oli ihan nimikin, "Baby Pumpkin Stumps". Muutama kyynelkin tuli vuodatettua, kun kävi ilmeiseksi, että kurpitsalla oli kaksi vaihtoehtoista kohtaloa. Ensimmäisen mukaan siitä tulisi ruokaa, ja toisen mukaan se saisi pari viikkoa lisäaikaa ennen kompostiin joutumistaan. "Tämä on minulle NIIIIN tärkeä!" valitteli Iso-O moneen otteeseen, ja kantoi kurpitsaa ympäriinsä.

Kurpitsasta tuli lopulta ruokaa. Lukuisien valokuvien jälkeen Iso-O oli valmis luopumaan ystävästään. Ohjeiden mukaan saimme siitä aikaiseksi sosetta, ja lopulta herkullista kuivakakkua (Pumpkin Bread). Aikaa meni hurjan kauan, mutta hyvältä se vaniljajäätelön kanssa maistui, kun vietimme T:n syntymäpäivää. Iso-O oli oikein tyytyväinen "Baby Pumpkin Stumps":in muodonmuutokseen. Vahvoja tunteita myös hieman helpotti tietoisuus siitä, että kaikki siemenet laitettiin talteen odottamaan ensikeväistä istutusta.

Kurpitsateema jatkui maanantaina Bostonin eteläpuolelle suuntautuneella vapaapäivän reissullamme satuttuamme puolivahingossa kurpitsamarkkinoille. Lähdimme sieltä mukanamme kolme erikokoista oranssia palloa. Pienin menee Pikku-O:n kouluun, keskikokoisesta tulee Jack O'Lantern, ja suurimmasta tehdään ainakin kurpitsapiirakkaa, todennäköisesti jotain muutakin. Pieni kurpitsahulluus lienee iskenyt.

Markkinoiden jälkeen ajoimme IKEAn pihaan, ja taas meni monta tuntia, vaikka tarvikelista oli kirkkaana mielessä. Kauppahöyryjä menimme puhaltamaan Blue Hills-mäelle, jonka laella on Pohjois-Amerikan vanhin, edelleen toiminnassa oleva säätutkimusasema. Tällä kerralla kipuaminen palkittiin. Asemalla alkoi juuri opastettu kierros, jonka keston pitäjä edeltävästi arvioi olevan n. 20 minuuttia. Pikku-O oli kierroksen ajan melko rauhallinen, mutta totesi kertaalleen:"Tää kettää aika pikkään". Näin olikin, sillä saimme intensiivisen kurkistuksen säätutkimuksen historiaan ja nykypäivään lähes 1,5 tunnin ajan. Kaikille jäi kuitenkin hyvä mieli, ja vaikka saavuimmekin kotiin tunteja aiottua myöhemmin, on rentouttavaa aloittaa uusi, viilenevä viikko, kun on saanut maistaa pienen hetken kesää - ja kurpitsaa.