lauantai 8. lokakuuta 2011

Monenlaisia koukeroita

Täsmälleen vuosi sitten madot valtasivat kuivamuonakaappimme. Ne hävisivät tehokkaan siivouksen johdosta. Tai siitä huolimatta. T epäili, että lämmityskauden alkaminen ja talon kuivaminen on yksi vaihtoehtoinen selitys. Oli selitys mikä tahansa, on sen keksimiselle jälleen tarvetta. Vaikka itse matopesää ei ole löytynytkään, on keittiön nurkkakaapin läheisille seinille taas ilmestynyt kutsumattomia, pieniä, vaaleanvärisiä ällötyksiä. Se taas johtaa siihen, että kauan kaivattu talon perussiivous on väistämättömänä edessä tänään lauantaina. Ja täytyy kai sitä lämmityksen päällelaittamistakin alkaa harkita, sillä öisin on ollut jo selvästi alle kymmenen astetta.

Siivouksen lisäksi aiomme viettää hieman juhlavammin T:n viimemaanantaisia syntymäpäiviä. Lapsille ei nimittäin sovi, että jonkun syntymäpäivät vain ohitetaan aamuisella syntymäpäivälaululla. Kortit on tehty valmiiksi jo viikkoja sitten. Erityisen herkäksi tilanteen tekee se, että Pikku-O oli jotenkin saanut kerrotuksi opettajalleen, että isillä on syntymäpäivä ja pyytänyt apua kirjoittamisessa. Tuloksena oli ryppyinen paperi, jossa on kuvat lehdestä ("liif"), karhusta ("kaa-u") ja isoin, pyöreämuotoisin kirjaimin:"HAPPY BIRTHDAY PIKKU-O".

Vaikka välillä tuntuu, ettei Pikku-O:n puheessa mitään edistystä tapahdu (ja tilanne tuolloin rehellisesti sanottuna tuntuu aika turhauttavalta), käy seuraavassa hetkessä ilmi pieni askel eteenpäin. Ehkäpä tämä isin syntymäpäivien kertominen opettajalle on yksi todiste. Toisena todisteena voinee pitää Pikku-O:n yhtäkkistä toteamusta ruokapöydässä:"Minä olen Pikku-Myy. Ja minä jään tänne asumaan!" Jatkuvan edistymisen varmistamiseksi Pikku-O on käynyt kahdesti viikossa puheterapiassa. Kyseessä on ryhmäkuntoutus, mutta ryhmä koostuu toisena päivänä Pikku-O:n lisäksi yhdestä tytöstä ja toisena vain Pikku-O:sta. Niinpä hän käytännössä saa yksilöterapiaa intensiivisesti 45 minuuttia kerrallaan. Aikamoinen ponnistus kolmevuotiaalle keskittyä harjoitteluun noin pitkästi.

E:kin on siirtynyt ilmaisunkehittymisessä askeleen eteenpäin. Kaunokirjoituksen harjoittelu alkoi. Ja ei suinkaan mikään Suomen monien uudistusten ja kehittämisen tuloksena syntynyt pelkistetty tyyli, vaan todella kiemurainen, yhteensidottava kirjoitus, joka näyttää vanhanaikaisemmalta kuin se, jonka itse T:n kanssa kolmekymmentä vuotta sitten opettelimme. E on kotiintuotujen näytteiden mukaan selvästi nähnyt vaivaa tehdessään ensimmäisiä koukeroitaan, muttei itse ollut tapaansa kovin tyytyväinen:"I suck in cursive!"

Myös T on taiteillut kirjoittamisen ja lukemisen viidakossa. Lukuvauhti on kirja päivässä. Eli ei pahakaan - eiku - normaaliälyiselle (=minä) se olisi aivan mahdoton tehtävä. Itselleni on hyvin riittänyt työnvaatima kirjoittelu ja erikoistumisohjelmien papereiden pyörittely. Keskiviikkona tuli ensimmäinen tyrmäys:"Thank you for your interest in our Transitional Year Program. Unfortunately, we are unable to offer you an interview at this current time". Tuntui aika pahalta, vaikka osasin luonnollisesti näitä viestejä odotella. Onneksi jo seuraavana päivänä tunnelmani hieman nousi, sillä lähisairaalastamme Newton-Wellesley Hospital:ista tuli kehoitus saapua haastatteluun. Rehellisyyden nimessä on todettava, että kutsu johtuu siitä, että ohjelman johtajan lapset ovat meidän lastemme ystäviä koulussa. Mutta, niinhän se menee, suhteilla on suuri merkitys työmarkkinoilla. Niin täällä kuin Suomessakin. Jos niin onnellisesti kävisi, että haastattelun jälkeen olisin kiinnostava henkilö, olisi minulla tiedossa vuosi perustason lääketiedettä (internship) oikein ER-tyyliin. Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä. Pakollisen internshipin lisäksi pitäisi samalla saada paikka jostakin vuotta myöhemmin alkavasta neurologiaohjelmasta, ja se on valitettavasti tällä seudulla käytännössä mahdotonta. On jotenkin hämmentävää huomata, että aikaa valmistumisesta on kulunut kauan ja että ikää on salakavalasti kertynyt ylimääräiset kymmenen vuotta - vastahan olin se porukan nuorin jokapaikassa!

Jotta kirjoitus ei kiemurtele tämän enempää eri aihealueille, lienee syytä lopettaa. Viileä viikko kääntyy hetkeksi lämpöisemmäksi (jopa yli 80 F lämpötiloja odoteltavissa - ihanaa), ja ryhdymme viettämään pidennettyä viikonloppua (maanantai on vapaa, sillä tuolloin on Columbus Day).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.