Argumentistä abstraktiin kurpitsan kautta kiertäen

T lähti keskiviikkona loppuviikoksi Philadelphiaan filosofiseen kongressiin. Ennen lähtöään hän puristi oman yli 8000 sanan esityksensä alle 4000:een "argumentin siitä yhtään kärsimättä", ja sain kunnian olla sitä kuuntelemassa maanantai-iltana olohuoneessamme. Kuuntelin oikein sujuvasti - kauniilla, brittisävytteisellä englannilla minulle esiteltiin Ricoeurin ajatuksia. Mitään en kyllä ymmärtänyt, mutta senhän voi laittaa kielitaidon vajaavaisuuden piikkiin. Tai jotain.

Me muut olemme iloinneet E:n saamasta lukuvuoden ensimmäisestä Principal's Super Starista:"Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star EH for outstanding achievement in demonstrating excellent work habits by listening attentively, and working diligently in class. E routinely takes the initiative to help his teacher, and classmates whenever needed!" Ilahduttavaa oli myös kuulla erään äidin kertomana, kuinka Iso-O:n luokkakaveri oli kertonut kotonaan Iso-O:n opettaneen häntä lukemaan. Matamimme on hypähtänyt lukutaidossaan aivan uuteen ulottuvuuteen siirtyessään lukemaan kuvattomia nuortenkirjoja (niin, englanniksi. Suomenkielen lukutaito on vielä kovin takkuista ja hidasta). Ja, Pikku-O:n piirrustustaidon kehittyminen on melkoisen hellyttävää seurattavaa. Hahmoihin alkaa tulla naaman lisäksi jalkaa, kättä ja tukkaakin. Kun kehuin viimeisintä ukkelia, totesi Pikku-O hieman pahastuneella äänellä:"Se on tiger!" E oli heti kartalla ja oli näkevinään kuvassa selvästi tiikerin - ja kehui Pikku-O:ta, joka oli kovin mielissään.

Kurpitsateema on jatkunut lokakuun kunniaksi. Jotain on tullut opittuakin: isosta kurpitsasta tulee aika paljon kurpitsasosetta! Leivontasession tuloksena syntyi kaksi kurpitsaleipää, kaksi kurpitsapiirakkaa ja kaksi kurpitsakakkua. Pieni pakastimemme on saanut tehdä parhaansa niiden säilyttämisessä. Samalla tuli myös opittua, että kurpitsaleipä ja -kakku ovat käytännössä sama asia; kakkuun vaan laitetaan kuorrutus. Kurpitsahulluuden jatkumisesta huolehti E käymällä Afterschool-porukkansa kanssa omenanpoimintaretkellä Shelburne Farm:illa Stow:ssa, ja tuomalla kotiin omenapussin lisäksi kohtuullisen kokoisen kurpitsan. Siitä pitää tehdä kurpitsamuffinsseja. Viikonlopuksi on siis jälleen hommaa tiedossa.

Viikon urheilullisesta puolesta huolehti päivittäisen pyöräilyn lisäksi nelinpeli kierrätystennismailojamme ensi kertaa tositoimessa käyttäen. Menimme lähipuistomme tenniskentille, ja saimme käyttöömme kolme kenttää. Mikä oli hyvä, sillä pallot laajasta tilasta huolimatta menivät välillä kolmen kentän ulkopuolellekin. Aloitimme ensin äiti vastaan kaikki kolme, mutta sain vähitellen seuraa omalle puolelleni, ja lopulta pelasimme E vastaan muut. Kaikilla kokoonpanoilla peli sujui yhtä 'hyvin'. Lapset olivat silti innoissaan, ja voin jo ounastella, että viikonloppuna asiaa kysytään uudelleen ainakin E:n toimesta.

Arkiviikko kääntyy lopuilleen kiireen vallitessa taloudessamme. Abstraktin lähettämisen deadline keväistä New Orleansin Neurologikongressia varten on maanantai-iltana, ja olen sen kanssa lähtökuopissa. Sain kuitenkin netistä huomata, että olen saanut sympaattisen kokoisen kannustusapurahan Aivosäätiöltä; vaikken virallista ilmoitusta asiasta olekaan saanut, tiedolla rutistaa mielellään yhden abstraktin esityskuntoon.