Tavallisia päiviä

Arkemme alkaa muotoutua. T on päivät poissa aamusta myöhäiseen iltaan ihan kuin Suomessa, tiistain ja torstain kotiopiskelupäiviä lukuunottamatta. Nekin kuluvat sulkeutuneena työhuoneeseen filosofisten opusten tai ranskankirjan sekä kannettavan tietokoneensa kanssa. Välillä toki on aikaa käydä kanssamme syömässä tai vaikka lennättämässä paperilennokkeja innokkaan kolmikon kannustamana keskikerroksen pesuhuoneen ikkunasta takapihalle. E lähtee pyöräillen kouluun joko T:n (ma, ke, pe) tai minun kanssani klo 8.10, Iso-O jää tuolloin vielä viimeistelemään aamutoimiaan. Aamupuuron syöminen on erittäin hidas operaatio, johon neidillä helposti uppoaa tunnin verran aikaa; siksi onkin hyvä, että lähtö preschool:iin on vasta klo 8.50. Kotiuduttuani Iso-O:n vientireissulta n. klo 9.10 onkin aikaa itselle - ja sille pienelle termiitille, joka on tuohon aikaan virkeimmillään.

Aamupäivä menee nopeasti, ja klo 12 on aika hakea Iso-O. Saapuessani tänään Preschool:ille oli vastassani vaaleanpunaiseen mekkoon, keijunsiipiin, prinsessakruunuun ja korkokenkiin pukeutunut tyttönen, joka näissä korkeissa kengissään oli lähes päätä muita ryhmäläisiään pidempi. Välillä mietityttää, mitä hän tästä kokoerostaan tykkää. Ilmeisesti se ei haittaa, sillä iloisesti hän kertoi saaneensa poikakaverin. "Se oli mua tähän asti", Iso-O sanoi näyttäen olkapäätään. Vanhempainillassa sain kuulla, että Iso-O:n pituus ja kehitystaso muihin 4v-ryhmäläisiin verrattuna on herättänyt opettajien keskuudessa tuumintaa, josko hän siirtyisi TK (=transitional kindergarden) ryhmään, jossa on syksyn aikana 5-v täyttävät. Mietitään tätä, kunhan kieli kehittyy. Kouluunhan nämä lapset menevät meidän Iso-O:n kanssa samaan aikaan.

Preschool:issa tarjotaan "healthy snack", mikä tarkoittaa muutamaa suolakeksiä, joten Iso-O on kovin nälkäinen kotiin saavuttuamme. On aika välipalalle. Kun Pikku-O menee päiväunilleen, Iso-O piirtelee, kirjoittelee, leikkii nukeillaan tai puuhailee netissä lastensivuilla. Unien jälkeen lähdemme E:n hakureissulle. Tuntuu tosi hyvältä, kun pääsemme niin hyvin pyörillä - vielä alkukesästä Suomessa ollessamme Iso-O ei osannut/suostunut ajamaan 12' pyörällään ilman apupyöriä. Nyt 20' pyörä kulkee jouhevasti eteenpäin kuhmuraisia ja kapeita kävelyteitä pitkin. "Thank you", kuuluu kirkkaalla tytönäänellä ohituksen hetkellä. "Oh, you are welcome!", on poikkeuksetta ohitettavan iloinen vastaus. Pikku-O istuu takanani turvaistuimessaan niin hiljaa, että joudun välillä tarkistamaan tämän muuten niin kovaäänisen pikkuisemme mukanaolon.

Koululla parveilee koululaisten hakijoita - äitejä lapsineen, isiä, aupaireja, isovanhempia. Keltainen koulubussi seisoo valmiina oven edessä. Tasan klo 15 (tai täkäläisittäin 3PM) koululaiset saapuvat jonossa, kättelevät opettajansa osoittaen samalla hakijansa, ja saavat luvan lähteä. E näyttää äidin silmään onnelliselta ja ryhmään kuuluvalta. Haemme yhdessä pyörän, ja talutamme alkumatkan, sillä hakijoita isoine autoineen on joka puolella. Ison tien ylitys sujuu helposti, sillä liikennettä on aina koulun alun ja päättymisen aikaan ohjaamassa lähellä eläkeikää oleva, hyväntuulinen nainen toivottaen kaikille upeaa päivänjatkoa.

Kotona syömme yhdessä päivän tapahtumat kerraten. Läksyjä ei juuri tule, sillä työ tehdään suurelta osin pitkän koulupäivän aikana. Reppu puretaan, seuraavan päivän snack ja lounas juomapulloineen pakataan valmiiksi. Ilta tuntuu lyhyeltä - leikkiä sisällä tai ulkona, puuhailua, riehumista, riitelyä, itkua, lastenohjelmia, ja joskus isin kanssa jalkapalloilua lähikentällä. Iltapuuron ja iltatoimien jälkeen yritämme saada iltaisin ajoittain hyvinkin vauhdikkaaksi äityvät pienemme rauhoittumaan iltasadun äärelle. Suomesta tuomamme kirjat on jo luettu moneen kertaan, joten paikallinen kirjasto on tullut tutuksi. Sieltä jokainen saa valita 4 kirjaa, joita sitten yhdessä iltaisin luetaan; ensin pätkä englanniksi, sitten suomeksi. Pienet nukahtavat yleensä kahdeksaan mennessä. Sitten on sitä aikaa itselle - tai jotain.