Koulu alkoi - jännitystä elämään

E lähti tänään kouluun. Illalla pakattiin reppuun penaali sekä opettaja Mike:n lähettämien ohjeiden mukaan kansio, erilaisia tarvikkeita askarteluita varten, käsipyyhkeet, desinfiointiaine, Lunch Box ja juomapullo. Suuri lautasellinen kaurapuuroa upposi selvästi aiempaa nopeammin, E kertaili osaamiaan englanninkielisiä lauseita ("Hi everybody, I am E from Finland" ja sitten keksimäänsä 'vitsiä': I am strong Finland") ja pörräsi vauhdikkaana ympäri taloa. Kouluunlähtökuvan jälkeen E ja T lähtivät pyörillään kohti koulua, josta T varsin nopeasti ajettiin pois ja E jäi luokkakavereidensa kanssa tutustumaan uuteen elämänvaiheeseensa. Iso-O ja Pikku-O jäivät kanssani kotiin jännittämään. Koulu alkoi heti lukujärjestyksen mukaan; muina päivinä paitsi tiistaina päivät ovat klo 8.30-15, tiistaisin klo 8.30-12.30.

Koulun jälkeen tunnelma oli helpottunut:"Siellä oli ihan samanlaista kuin tarhassa", totesi E aavistuksen pettyneellä äänellä. E oli "melkein saanut jo kaksi kaveria, ne on tyttöjä". Piirrettyään kuvan perheestämme E oli omalla vuorollaan esitellyt kuvan henkilöt:"This is the Dad, this is the Mom, this is the Iso-O, this is the Pikku-O" ja kirjoittanut nimet piirtämiensä ukkeleiden viereen. Kysyessäni, oliko englanninkielenopettaja ollut E:n tukena, oli vastaus:"Kyllä se kävi siellä, mutten mä sitä tänään tarvinnu, niin se meni pois". Kouluun E lupasi mennä vielä huomennakin.

Koulunaloituksen aiheuttaman jännityksen lisäksi elämässämme on pysyväisluontoisen 'riittääkö rahat'-jännityksen lisäksi ollut muunkinlaista jännitystä viime päivinä. T jätti hienovaraisesti omassa intiaaniblogissaan mainitsematta tunnelmistamme autossa hetkellä, jolloin yhdysvaltalainen poliisi laittaa pillit ja vilkut päälle aivan meitä varten. Totesimme jo automatkamme alkuvaiheessa, että kansainväliset ajokortit ja passit unohtuivat kotiin, mutta sen verran oli matkaa jo takana, että emme enää viitsineet kääntyä niitä hakemaan. Sivuhuomiona todettakoon, että Massachusetts vaatii osavaltion oman ajokortin hankkimisen, mikäli asuminen on pidempijaksoista kuin yksi vuosi; hoidamme asian omalta osaltamme kuntoon keväällä, mikäli täällä vielä saamme jatkaa.

Takaisin tunnelmiimme autossa. Oli jo pimeää, kotiin oli matkaa enää muutama maili (1maili=1,6km). Pikku-O:lla oli pitkän istumisen aiheuttama ahdistus päällä, mikä aiheutti levotonta ilmapiiriä auton sisälle. Valot vaihtuivat vihreistä punaisiksi, mutta automme oli jo risteysalueella, joten jatkoimme matkan joutumisen varmistamiseksi eteenpäin. T:n tuurilla partioiva poliisi oli kääntymässä samoista valoista, joten saimme peräämme sinipunaisen takavalaistuksen. T ajoi tiensivuun, pysäytti auton ja jäimme odottamaan. Olimme kuin keskellä amerikkalaista elokuvaa. Hetken kuluttua poliisi saapui T:n ikkunaan takavasemmalle, valaisi taskulampullaan nopeasti koko auton aseiden varalta ja kysyi:" Do you know why I pulled you over?" T antoi poliisille mahdollisuuden kertoa syyn pysäytykselle: ajaminen päin punaisia valoja. Poliisi pyysi vielä ajokortin ja rekisteriotteen, ihmetteli korttia hetken, muttei vaatinut lisädokumenttejä, ja käski sitten pysymään autossa. Ne olivat pitkiä minuutteja - automme oli jatkuvasti valaistu välkähtelevillä punaisilla ja sinisillä valoilla; pillit eivät sentään onneksi enää olleet päällä. Pitkien minuuttien jälkeen poliisi tuli takaisin. T ei joutunut käsirautoihin, eikä saanut sakkoa - ainoastaan kirjallisen varoituksen. Ehkä poliisi kuitenkin ymmärsi, ettei varsinaista virhettä ollut tapahtunut tai vaihtoehtoisesti ei jaksanut nähdä vaivaa liian vähäisin paperein liikkeellä olleen ulkomaalaisen sakottamisen seuraamuksista. Niin tai näin, jälkikäteen tilanteelle on jo helppo nauraa.