Opettajia tapaamassa, Gustavon väitös ja Halloween

Alakoululaisten opettaja-vanhempitapaamiset olivat peräkkaisinä päivinä. Ensin menin tapaamaan Pikku-O:n opettajaa. Paikalla olivat opettaja itse sekä opetusharjoittelija. Molemmat totesivat Pikku-O:n olevan normiekaluokkalaisen tasolla lukemisessa, kirjoittamissa ja matematiikassa. Kirjoitukset ovat pitkiä ja sisältävät runsaasti virheitä, kuten wutr [water], brutha [brother], sidr [sister], mikä kuulemma on oikein tavallista ekaluokkalaisilla. Kirjoituksista löytyy myös paljon täysin oikein kirjoitettuja sanoja ja runsaasti tunnelmaa. Käsialaa opettaja kehui kovasti, ja itseänikin se yllätti. Isoja ja pieniä kirjaimia hän käyttää vielä hyvin liberaalisti ihan missä osassa sanaa vain, ja kirjainten ja numeroiden suunta vaihtelee, esim. b ja d sekoittuvat helposti. Sosiaalisella puolella Pikku-O jatkaa edelliseltä vuodelta tuttua linjaa:"He only needs one reminder - at a time - to focus". Pikku-O itse epäili, että opettaja saattaa mainita pienestä episodista vessassa; hänelle oli tullut tarve vetää pönttö niin monta kertaa peräkkäin, että se lähes tulvi yli. No, oli opettajalla muutama muukin tarina kerrottavanaan. Mutta, pieni koko, suloinen hymy, ja aito anteeksipyyntö ovat toimineet, ja hänestä pidetään kovasti sekä opettajien että kavereiden keskuudessa.

Iso-O:n nuorella opettajalla ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Iso-O on koulussa erittäin organisoitu (siis kenestä puhutaan?!?), toimii pidettynä johtajana ryhmässä kuin ryhmässä, tekee kaiken huolella ja täydellä tunteella. Matematiikassa luokka on jaettu tasoryhmiin, ja Iso-O on parhaimmassa, johon hänen lisäkseen kuuluu neljä poikaa. Tämä aiheutti alkuun hieman naaman nyrpistämistä, mutta asiasta on jo päästy yli. Erästä piirrettä opettaja ei ole huomannut - Iso-O haluaa valita luettavakseen vain sellaisia kirjoja, jotka ovat huomattavasti alle hänen lukemistasonsa ja/tai joiden juonen hän edeltävästi tietää. Tämän kuultuaan opettaja lupasi olla avuksi, mikä helpottaa itseäni kovasti. Mitkään oman lapsuusaikani suosikit eivät hänelle ole kelvanneet, nyyh.

E:lla ei ole opettaja-vanhempitapaamista ollenkaan, mutta hän sai ensimmäisen jakson puolivälitodistuksen kaikista aineistaan. Muutama E:a hieman harmittanut B- (suomalaiseksi numeroksi muunnettuna n. 8.5 - 9-) oli eksynyt A+ (10) arvosanarivistöön. Juoksutreeneissä heillä oli koulujenvälinen kisa, ja E juoksi sijanumerolle 62; juoksijoita oli yli 200. T pääsi katsomaan. Hän itseasiassa pyöräilee E:n koulun ohi juoksutreenipäivinä Mount Ida Collegelta tullessaan, ja on useammin kuin kerran päässyt häntä kannustamaan. Upeaa.

Erilaisia syysretkiä on ollut ainakin E:lla ja Iso-O:lla. Koulun kanssa E pääsi kiipeilemään päiväksi sisäkiipeilypaikkaan ja Iso-O retkeilemään Moose Hill-metsikköön. Afterschoolin kanssa Iso-O kävi Halloweenin kunniaksi 'pelottavalla' hautausmaalla kuuntelemassa kummitusjuttuja.

T:n väitöskirjakaveri, kolumbialainen Gustavo saapui keskiviikkona oman perjantaisen väitöstilaisuutensa vuoksi. Vaimonsa, italialainen Anna, tuli päivän verran perässä. Gustavo kävi meillä Francisin kanssa hakemassa kellarissamme säilytetyt tavaransa pois. Koska satuin viikolla tekemään yövuoroja, oli minun mahdollista istahtaa heidän kanssaan aamukahville. Täydellistä. Seuraavan päivän väitöstilaisuuteenkin pääsin mukaan. Gustavo onnistui hienosti ja sai paljon kehuja professoreiltaan ja kavereiltaan. Väitöksen jälkeen menimme Gustavon, Annan, Francisin, Dominickin, Theresan, Peterin ja Garyn kanssa lounaalle Khao Sarn-ravintolaan Brookline:n Coolidge Corner:iin. T:n piti opettaa samaan aikaan, ja hän saapui ravintolaan, kun kaikki olivat jo lähdössä. Pöh. No, toivottavasti ehtivät vielä tavata maanantaina ennenkuin Gustavon ja Annan täytyy taas lähteä takaisin Kolumbiaan, johon he muuttivat Italiasta vain 4 kuukautta sitten.

Uutisrintamalle on mahtunut muun maailman tavoin Ebola:a (tosin ehkä hieman vähentyen) sekä kestoaihe Vaalit. Olen niiiiiiiiin kyllästynyt vaaleihin. Kun on vain kaksi puoluetta, on taistelu hyvin mustavalkoista ja toista mustamaalaavaa. Hohhoijaa. Bostonille tärkeä uutinen oli kaksikymmentä vuotta kaupunkia johtaneen, ja vasta keväällä syrjään vapaaehtoisesti jättäytyneen Thomas Meninon varsin yllättävä kuolema 30.10.2014. Siitä on ja tulee vielä olemaan uutista toisensa perään. Täällä tyypillisesti jäädään ison uutisen jumiin aika pitkäksi aikaa.

Viikonloppu on ollut kylmä ja sateinen - sunnuntaina satoi jopa räntää - mutta alkoi vauhdikkaasti ja onneksi sateettomasti Halloweenia juhlien perjantaina. Iso-O kiersi tyttökavereidensa Tierneyn, Naomin ja Noorin kanssa sen jälkeen kun Martha kaatui kasvoilleen ja joutui lähtemään sairaalaan; heidän mukanaan kiersivät Tiernin ja Naomin äidit. Minä olin taka-alalla, kun pojat kävivät ovelta ovelle Newtonin parhaalla Halloween-alueella. Kaikilla olivat muovikurpitsat pullollaan karkkia, kun tulimme kotiin hieman kahdeksan jälkeen. Muutoin olemme vain pitäneet sadetta kotosalla käyden pikaisesti viemässä pussillisen karkkia ja "Get Well Soon"-kortin kaatuneelle kaverille kirjastomatkallamme, sekä lasten sunnuntaisessa uimakoulussa Boston Collegella. T kävi taas pienessä hölkkätapahtumassa New Yorkissa ja pääsi hienosti maaliin 26 mailia ja 385 jaardia juostuaan. On se melkoinen.