Yskää, tanssia, pelailua, isäinpaivää - ja toivomuslistat

Pari viime viikkoa olen ollut jonkinlaisen ylähengitystieinfektion kourissa. Onneksi näyttää siltä, että muut välttyivät. Kaikki ovat nyt saaneet ainakin influenssarokotukset, E viimeisenä. T vei Pikku-O:n kaupungintalolle, kun toisella koululla ei rokotetta lupauksista huolimatta annettukaan.

Arkemme on jatkunut entiseen tapaan kiireisenä. T saapui New Yorkista, jossa hän - jälleen kerran - pääsi maaliin hieman yli neljä tuntia juostuaan. Me muut järjestelimme vaatekaappejamme tyhjemmiksi sellaisista vaatteista, jotka ovat jo jääneet pieneksi tai muuten epäsopiviksi. Niille toivottavasti löytyy käyttöä jonkin vapaaehtoisjärjestön kautta; ainakin sellaiseen laatikkoon ne laitoin.

E:lla oli elämänsä ensimmäinen Disco. Siitä oli paljon puhetta etukäteen. Iso-O antoi ohjeen siltä varalta, että joku tyttö tulee hakemaan tanssimaan:"Wait, I need to go to the bathroom and barf". Ei onneksi tarvinnut "barf", oli ollut oikein hauskaa, eikä discossa soitettu ollenkaan hitaita, joten hankalilta tilanteilta oli helppo välttyä.

E sai viimein Minecraftin. Sen asentaminen oli jälleen tuskallinen prosessi, ja otti T:n aikaa tuntitolkulla. Vieläkään ei ole aivan selvää, menikö kaikki putkeen, sillä E ei ole pystynyt käyttämään tunnuksiaan kodin ulkopuolella kuin yhteispeliin kaverinsa kanssa. Yhteispeli on tietenkin mukavampaa Minecraft-kerhossa, mutta hieman tilanne mietityttää. No, pelistä on riittänyt riemua kaikille kolmelle. Jokaisella on oma maailmansa, jotka näyttävät hyvin erilaisilta. Iso-O on panostanut visuaaliseen näyttävyyteen, kun taas pojat ovat lähteneet käytännölliselle linjalle.

Pikku-O kävi luokkaretkellä Broadmoor Wild Life Sanctuary:ssä ja oli siitä riemuissaan, vaikka kylmän kelin vuoksi ötököitä ei näkynytkään. Hänen ruotsalaiskaverinsa Vilgot tuli meille käymään, ja hänen kotona työskentelevä lääkäritutkijaisänsä jäi pidemmäksi aikaa jutustelemaan. On ihana, kuinka skandinaavisuus yhdistää. Eurooppalaisuuskin tekee sen, mutta pohjoismaalaisuudessa on jotain erityistä.

Suomen isäinpäivä huomioitiin meillä vain hieman tavanomaista paremman päivällisen sekä lasten itsesanoittaman onnittelulaulun merkeissä. Pari päivää myöhemmin, kun heillä oli vapaapäivä "Veteran's Day", he pääsivät (tai joutuivat) T:n ja eteläafrikkalaisystäviemme kanssa pienelle picnicille Arnold Arboretum:iin. Yllättäen keli ei ollutkaan niin kylmä, vaan suorastaan kävely ilman takkia oli onnistunut. Muutenhan täällä on käyty nollan molemmin puolin saaden ajoittain muutamia lumihiutaleita maahan saakka.

Toivomuslistat joulupukille ovat ilmestyneet jääkaapin oveen. Iso-O teki hienon monivärisen kirjeen - johon hän myöhemmin liitti useita vähemmän värikkäitä liiteosia. Pikku-O kirjoitti lapun täyteen erilaisia legopaketteja, ja E:n kirje oli koruton lista asioista, jotka hän oli järjestänyt alenevaan toivomusjärjestykseen. Kaikista listoista löytyy legoja. Isommilta löytyy myös Ipad, ja E:n helmi on oikea hevonen, haarniska ja miekka. Iso-O:n listasta löytyy söpösti myös ompelustarvikkeita langoista kankaisiin ja hatuntekovälineisiin.

Viikolla meille tulee harvinaisia vieraita. S North Carolinasta ja T Tokiosta. Jee.