Väri kirkastuu

Talo on maalattu lähes kokonaan. Sen lisäksi autotalli, joka on purkukuntoinen, on maalilla nyt vahvistettu kestämään seuraavat vuodet. Takaterassin kaidettakaan ei nähty tarpeelliseksi naulata ennen uutta maalipintaa. No, ei ole meidän omistamamme talo. Itse olisin lähtenyt peruskorjauksista, kuten eristyksestä ja tiivistyksestä, mutta kukin tyylillään. Vuokraemäntämme on pörrännyt ympäristössä päivittäin vahtien maalarien työtä. Tiistaina hänen lentonsa takaisin Saksaan pitäisi lähteä. Hyvä. Tämä remonttikin saisi olla kohta ohi. Meillä kun viimein on pihapöytä ja tuolit, emmekä pääse niitä käyttämään, kun pihalla on maalipönttöjä, tikkaita ja kannettava huussi.

Viikkomme ilman T:a muuttui yllättäen viikoksi T:n kanssa. T teki parhaansa etukäteen selvittäessään viisumikiemuroitaan BC:n International Office:n kanssa, mutta jostain syystä toimisto jätti huomiotta, että lapset ovat täällä T:n viisumin alaisina. Hän kuuli Kanadassa jo ollessaan, että mikäli hän ei nopeasti järjestä itselleen ja lapsille uusia viisumeja (joo, sehän aina onnistuu tosi nopeasti), jäävät lapset maahan laittomasti, mistä aiheutuu pahimmillaan kielto saapua takaisin Suomi-loman jälkeen tai vieläkin karmaisevimmin häätö maasta jo aiemmin. Eihän hänellä sitten ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kuluttaa jo muutenkin lyhyeksi jäänyt kongressiaika Kanadassa selvittäen, miten ihmeessä hän pääsee takaisin Bostoniin vanhentuneen viisumitarran kanssa, varsinkin ilman ns. matkustusallekirjoitusta viisumipapereissa. Lennot hän sai Buffalosta New Yorkin kautta Bostoniin kohtuullisen edullisesti, eikä rajavirkailija Niagaran putouksilla jostain syystä johtuen huomioinut näitä viisumiepäkohtia.

Kanadan kongressissa T:lla oli oma esitys, johon oli valmisteltu vastine. Koko sessio oli vain häntä varten. Melkoista. Meni hyvin. Taiwanin kongressin järjestäjä lähes panikoitui, kun hän keksi, ettei T olekaan tulossa, ehdotti maksavansa hänen lentonsa (no kiitos, muttei tässä nyt lennoista ole kyse), ja järjesti T:lle mahdollisuuden esittää oma paperinsa Skypen välityksellä. T:lla oli sitten torstai-iltana kymmenen jälkeen (Taiwanissa jo perjantaiaamu klo 10) esitys keittionpöytämme ääressä. Minua ei pyydetty yleisöön häiriköimään. Yhteys toimi hyvin, ja keskusteluakin syntyi. Yksi T:n vastaväittäjistä, Professori Taylor Philadelphiasta, palasi esitykseen vielä sähköpostitsekin omine kommentteineen.

Ennen T:n saapumista valmistauduimme viikkoon ilman häntä. Naapuruston suomalaisperheen isä haki lapset afterschoolista sekä tiistaina että keskiviikkona, ja vei heidät kotiinsa minun saapumistani odottamaan. Lapset olivat riemuissaan mahdollisuudesta puuhata 7-vuotiaan E:n ja 10-vuotiaan T:n kanssa ja saivat vielä maittavan päivällisenkin molempina iltoina. Todella vieraanvaraista ja auttavaista! Keskiviikkona minua oli vastassa lasten lisäksi bonuksena T, joka oli päässyt maahan ja odotteli kotiavaimen saapumista minun mukanani. Alkuperäinen suunnitelma oli, että lapset olisivat viettäneet koko loppuviikon iltapäivät perheen kotona, mutta siihen ei sitten enää ollut tarvetta. Hyvä mieli jäi saamastamme avusta. Pikku-O tirautti muutaman kyyneleen harmistuksesta, kun T tuli kotiin liian aikaisin; niin hauskaa oli ollut.

Viikonloppuna Pikku-O sairasti lievää kuumetta ja yskää, ja jätimme siksi jo suunnitellun Suomi-koulun kevätjuhlan väliin. Olisi ollut mukava mennä, sillä aika todennäköisesti koulu jää väliin ensi lukuvuonna. Ratkaisu oli oikea, sillä hän on voinut paljon paremmin, ja päässee huomenna kouluun.

Iso-O on jatkanut sosiaalista elämäänsä ensin kaverinsa synttäreillä Boston University:n liikuntahallissa uimassa (BU Fitness and Recreation Center), sitten toisen kaverinsa luona playdate:lla. Syntymäpäivistä otin alkuun vähän stressiä, sillä lupauduin kuljettamaan naapurustossa asuvan kaverin kyydillämme keskustaan, johon en tykkää ajaa. Stressi oli tarpeeton - parkkipaikkakin löytyi yksinkertaisesti sivukadulta. Pääsin odotellessani kävelemään yli tunnin lenkin Charles River:in rantamilla, ja ah, kuinka jälleen huomasin, miten ihana kaupunki Boston on.

Huomenna saa vielä olla vapaalla, kun sen piti olla T:n kotiinpaluupäivä. Ihania nämä kolmen päivän viikonloput. Näitä lisää, kiitos!