Juuri ennen lomanalkua

Koulun viimeiset päivät olivat kiireisiä ja tavanomaisesta poikkeavia. Jokaisella oli jotain erityistä; E:lla luonnollisesti eniten. Päivällisen jälkeiseen aikaan on päivittäin kuulunut jalkapallopeli Brasiliassa käynnistyneiden maailmanmestaruuskisojen vuoksi, ja nukkumaan on siksi menty hieman normaalia myöhemmin. Ei paljon, mutta sen verran, että aamuisin on kahden nuorimman ollut hankala nousta. Onneksi aikaisiin aamuihin ei hetkeen enää ole tarvetta.

E:n Mason-Rice-uran viimeisiin viikkoihin kuului mm. käynti Brown Middle School:issa tutustumassa. Puheesta ei meinannut tulla loppua, niin innostunut hän oli. Jo kolmannen kerran hän pääsi myos Fenway Park-vierailulle. Hauska reissu se oli taas ollut. T pääsi osallistumaan E:n valmistujaisjuhlaan, jossa hän sai vanhanaikaisilla kirjaimilla painetun todistuksen alakoulun suorittamisesta, ja johon hän halusi pukeutua pukuun. Jätti sentään takin pois, kun keli oli niin hikinen. Päättäjäispäivän - joka kylläkin oli kolme päivää ennen viimeistä koulupäivää - päätteeksi kaikki koulun viidesluokkalaiset oli kutsuttu yhden kavereista hieman isompaan kotiin juhlimaan. Mahdollisuus oli uida ulkouima-altaassa, tanssia DJ:n soittaman musiikin tahdissa ja napostella epäterveellisiä ruokia kuten aina niin perinteistä pizzaa. Kävin hakemassa innosta puhkuvan pojan pois juhlan loppumisen aikaan seitsemältä. Poppimusiikki kuului kauas.

Iso-O:n viimeisiin koulurutistuksiin kuului "Mammal Morning", jossa hän pääsi esittelemään T:lle oman Karhu-projektinsa. Hieno monisivuinen, käsinkirjoitettu ja -kuvitettu kirja siitä tuli. Hermit Crab-ravut tekivät vaikutuksen retkellä rannalla, ja aivan kuten ennalta arvasimmekin, ei hän jättänyt kahlaamistaan nilkkasyvyyteen. Uiminen oli kielletty, mutta 'vahingossa' hän kahlasi olkapääsyvyydessä, vaatteet päällä tietenkin.

Pikku-O esiintyi sekä sisaruksilleen että T:lle Kindergarten-konsertissa. Minä en sitä päässyt kokemaan edes kotiversiona, sillä hänelle iski ujous. Muutamia lauluja olen kuullut hyräiltyinä, kun hän ei ole huomannut kenenkään seuraavan. Iso asia oli myös "Teddybear Picnic", jolloin oman pehmoeläimen sai viedä kouluun. Pieniähän nuo koulunaloittaneet vielä ovat.

T organisoi "Bike Safety Day":n jo kolmannen kerran, ja sai hyvää palautetta monilta vanhemmilta. Eikä vähiten siinä muodossa, että moni on alkanut kulkea kouluun pyörällä. Ruohonjuuritason vaikuttamista parhaimmillaan. Hänen omat työnsäkin ovat edenneet mukavasti, kun opetusta ei enää ole - paitsi tänään maanantaina, kun hän tuuraa kaveriaan kesäkurssin luennon pitäjänä. Papillista identiteettiään hän pääsi ylläpitämään suomalais-yhdysvaltalaisissa häissä, jossa hän toimitti vihkimyksen yhdessä henkilön kanssa, jolla varsinainen vihkilupa oli. Vuoden toinen isäinpäiväkin vietettiin. Pikku-O:n kortin hellyttävin kohta oli:"I love my dad, because he makes me dinner".

Itse olen käynyt töissä ja sairastanut taudinkuvaltaan ensin epäselvää, mutta sittemmin selvinnyttä tautia. Alkuun nousi lievä kuume, joka nopeasti laski normaaliksi. Muutaman hyvän päivän jälkeen ilmaantui koko kehon nokkosrokkomainen lievästi kutiseva ihottuma, jota seurasi nivelestä toiseen siirtynyt kipu ja koko kehon turvotus. Arvailut siirtyivät kupasta tuhkarokon kautta Parvo-virusinfektioon. Tämä viimeksi mainittu varmistui, kun Iso-O sai tyypillisen ihottuman kasvoihinsa, josta se levisi muualle. En ole vieläkään täysin toipunut nivelongelmista, mutta muuten tauti näyttää taittuneen. Harmillisena asiana on, että hyvin käynnistynyt päivittäinen lenkkeilyni on pitänyt laittaa tauolle. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, jottei koko homma taas jää.

Juhannus on meillä ollut herttainen. Kirkas taivas on ollut sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen. Pihamaakin laastu on. Aloitimme juhlaviikonlopun lähellä asuvan suomalaisperheen juhannusjuhlista aattoiltana, jatkoimme omalla pihalla seuraavana iltana toisen suomalaisperheen ja heidän, T:llekin tutun, vierasperheensä kanssa oikein pitkän kaavan mukaan siten, että kuusivuotias H jäi lopulta meille yökylään nukkuen Pikku-O:n kanssa söpösti samassa sängyssä. H lähti aamusta kymmenen aikaan perheenisien hakiessa ajotiellemme jäänyttä autoa. Tapasimme heidät uudelleen vain muutama tunti myöhemmin heidän kotonaan nyt merenelävien nauttimisen parissa. Illan kruunasi USA-Portugal-jalkapallo-ottelu, joka kovin harmillisesti päättyi tasapeliin yliajan viimeisellä minuutilla. Yhdysvallat pelasi niin hyvin, että voitto olisi ollut ansaittu.

Lauantaina oli virallisen kesän ja samalla lasten kesäloman ensimmäinen päivä. Odottavat jo kovasti Suomi-lomaa ja teidän kaikkien tapaamista. Kolmisen viikkoa saan heidät kuitenkin pitää täällä vielä ilonani.