T:n väitöspäivä

Tavoitteemme on saavutettu. Perheemme ensimmäinen oikea PhD (=doctor of PHILOSOPHY) on saanut tittelinsä neljän vuoden ahkeran kirjoittamisen ja lukemisen jälkeen. Väitöstilaisuus oli huomioitu Suomen mediassakin (Kotimaa 24). Puhkun ylpeyttä.

T oli nähnyt paljon vaivaa myös ulkoisten puitteiden onnistumiseksi. Edellisenä päivänä veimme väitöstilaisuushuoneen ulkopuolella olevaan jääkaappiin vissyä ja viinirypaleitä sekä T:n omaan nurkkaukseen tietokoneen, puvun sekä kasan paperia. Hän oli painattanut kutsut iltatilaisuuteen sekä valmistellut drinkkiliput nuoremmalle väelle. Jo viikkoja aiemmin hän oli käynyt eri ravintoloissa keskustelemassa heidän ehdotuksistaan illan jouhevan ja maistuvan kulun varmistamiseksi, ja päätynyt aivan lähellämme sijaitsevaan, yhteen Bostonin seudun arvostetuimpiin pieniin ravintoloihin sekä kantakuppilaamme.

Väitöspäivä

Väitöspäivän aamuna T ei päästänyt itseään helpolla, vaan lähti opettamaan kaksi filosofian kurssia Boston Collegelle. Ainoastaan Mount Ida Collegen etiikkakurssi piti jättää väliin, kun se sattui olemaan väitöksen kanssa ihan samaan aikaan. Sanallakaan hän ei opiskelijoilleen vihjaissut, että päivä on jotenkin erityinen.

Saavuin itse paikalle puolisen tuntia ennen H-hetkeä, ja tapasin aulassa suomalaisen hammaslääkärin L:n sekä ystäväperheemme äidin, niin ikään suomalaisen lääkärin J:n. Kuuntelemaan saapuivat myös E:n hyvän kaverin äiti, BC:lla hoitotieteesta vuosi aiemmin väitellyt nainen, Thanksgiving-isäntäperheemme isä, Luterilaisen seurakunnan kirkkoherra, monet T:n PhD-opiskelijakavereista - tärkeimpinä etelä-afrikkalainen F ja Cape Cod-isäntäperheemme T- sekä opettajista - tärkeimpinä tietenkin ohjaaja Richard Kearney, Oliva Blanchett ja Skypen välityksellä George Taylor sekä professorit Bill Richardson ja Gary Gurtler sekä tiedekunnan dekaani Candice.

Itse tilaisuus oli huomattavasti vähemmän kaavoihin kangistunut kuin Suomessa. Professori Kearney totesi tilaisuuden alkaneeksi, T piti oman luentonsa (Lectio Precursoria), ja sitten professorit yksi kerrallaan saivat oman aikansa T:n hiillostamiseen. Professori George Taylor Pittsburgista aloitti. Hänen kysymyksensä olivat ihan hirveän vaikeita, mutta T selvitti ne yksi toisensa jälkeen. Seuraavaksi oli Professori Oliva Blanchettin vuoro. Hänellä oli vain muutama kysymys, mutteivat nekään päästäneet T:a helpolla. Viimeiset kysymykset teki itse Professori Kearney. T oli tosi hyvä. Yleisökysymysten jälkeen porukka ohjattiin ulos huoneesta, jotta professoreilla oli mahdollisuus keskustella Tn suoriutumisesta. Ei ehkä yllättävää, että läpihän sitä mentiin ja että tyytyväistä hyminää kuului professorin jos toisenkin suusta.

Aulan pöydälle BC:n Catering-palvelu oli tuonut teetä, kahvia ja keksejä. Minä nostin lisäksi viinirypaleitä ja vissyä. Kivannäkoinen poytä. Nopeasti kaikki tosin liukenivat paikalta, joten lähinna koristeeksi ne jäivät.

Iltajuhla

Lapsille tuli seuraksi A äitinsä kanssa. A:n äidin oli pakko tulla pariksi tunniksi, sillä A olikin tuplabuukannut itsensä (hieman meinasi hermostuttaa, kun hän ilmoitti asiasta päivää ennen tapahtumaa, mutta hoiti itse sopan tyylikkäästi). Lapset söivät pizzaa ja menivät muutaman kiemuran jälkeen nukkumaan, niinkuin tarkoitus oli. E tosin oli vielä hereilla, kun tulin A:a päästämään kotiinsa yhdentoista aikaan illalla.

Me menimme hyvään ravintolaan syömään. T oli käynyt keskustelemassa omistajan kanssa jo viikkoja aiemmin, ja saimme käyttöömme ravintolan viinikellarin. Kolmen ruokalajin illallisella oli jokaiselle jotain - jokaisen ruokalajin kohdalla oli kolme erityyppistä vaihtoehtoa. Illallinen, johon osallistuivat lisäksemme Professori Kearney Ann-vaimoineen, Professori Gurtler, Dekaani Candice ja Professori  Blanchett vaimoineen, alkoi shampanjamaljan nostamisella. Mitään virallista kaavaa iltaan ei sisältynyt Suomen vastaavasta juhlasta poiketen, sillä täällä ei ole tapana asiaa mitenkään jälkikäteen juhlistaa. Sopivan pienestä ryhmästämme johtuen kaikki pystyivat osallistumaan keskusteluun ja naurua riitti. Kearney oli edeltävästi ilmoittanut T:lle, että kahdeksaan mennessä heidän pitää mennä eteenpäin, mutta jälleen kerran kiirettä mihinkään ei tuntunut olevan. Olimme menossa illan nuoremmille jäsenille tarkoitettuun baaritapaamiseen kantakuppilaamme noin tunnin myöhässä.

Baarista löytyi yli kymmenen T:n opiskelukaveria sekä suomalaisperheen isä. Kaikki olivat vilpittömän ylpeitä T:n suorituksesta ja väitökseen saapuneista, korkea-arvoisista kuulijoista. Eräskin totesi, ettei T ollut yhtään opiskelijamainen vaan täysin tasavertainen keskustelija 'muiden' professorien kanssa. Olen samaa mieltä, mutta minä olen hieman jäävi sanomaan. Ilta sujui iloisen ja kova-äänisen keskustelun säestämänä aina valomerkkiin saakka. Valomerkki tosin tulee täällä tunteja aiemmin kuin Suomessa.

Seuraava päivä oli vapaa sekä tohtorilla itsellään että minulla. Tohtori nukkui kolmeen saakka iltapäivällä. Itse sentään kävin viemässä lapset kouluun aamulla, mutta nukuin sitten itsekin yhteen. Ihanaa! Lisää tälläisiä päiviä, kiitos! En tosin uskalla tätä hänelle todeta - saattaa pian provosoitua uutta tutkintoa suorittamaan.