Hiljaiselonpäivän muisteluja

Näin sunnuntaisen hiljaiselon aikana ajatukset kääntyvät menneeseen ja tulevaan. Aurinko paistaa ja lämmittää öisen kasteen pois. Auki oleva ovi päästää viilentyneeseen taloon lämpöä, jotta vielä ainakin tämä hetki menisi ilman kaasun päällelaittoa. Ei pelkästään kulujen vaan myös ilmanlaadun vuoksi lämmityksen aloittamisella ei ole kova kiire. Vaan lähestyyhän se päivä vääjäämättä. Puut ovat alkaneet muuttua värikkäiksi, ja eilen leikatun nurmikon peittää jälleen naapurin ison vaahteran aiheuttama värikas lehtimatto.

Pari viikkoa sitten vaivannut virustauti on muisto vain, T:n väitöksestä tuntuu olevan ikuisuus, eikä elämässämme ole mitään suurta mullistavaa tapahtunut. Uutisrintamaltakaan ei juuri uutta ole tulvinut. Tiistaina jälleen kerran uhkaava " Government shutdown" ja iänikuiset Obama Care-keskustelut väsyttävät, eikä Bostonistakaan oikein kuulu muuta kuin pormestarivaaliuutisia. Perheemme arkeen on silti paljon pieniä tapahtumia mahtunut, ja niistä alla lyhyesti.

Lasten koulu on kestänyt jo melkein kuukauden. Vanhempainilta sattui illalle, jolloin minun oli kohtuullisen yksinkertaista lähteä tavanomaista aiemmin töistä. Pääsin osallistumaan kaikkien kolmen luokan tapaamisiin. Pikku-O:n ja Iso-O:n opettajat ovat molemmat meitä hieman tai hieman enemmän vanhempia, äidillisiä hahmoja, jotka tuntuvat juuri sopivilta kahden nuorimmaisemme persoonallisuuksille. E:n opettaja sen sijaan täytti juuri kokonaiset 25 vuotta. Hänen sanavarastoonsa kuuluvat teini-ilmaisut: Amazing, Awesome, Best ever, Fantastic, jne. Ulkonäöltään ja kommunikaatiotavoiltaan tämä reipashenkinen nuori nainen on vaikea erottaa perinteisestä teinipissiksesta pitkine, vaaleine hiuksineen. Hän on kuitenkin täynnä opettamisen intoa ja iloa, ja helposti hieman syrjäänvetäytyvän E:n opettajalta ei oikeastaan enempää voisi toivoa.

E:n osittaista syrjäänvetäytymistä on viime aikoina aiheuttanut uuden kirjasarjan (Paolinin Inheritance Cycle) löytäminen. Menossa on jo kolmas osa koulun alun jälkeen. Onneksi siis hänellä on opettajanaan erityisesti sosiaalisiin taitoihin panostava nuori henkilö sekä mahdollisuus muunlaiseen aktiviteettiin afterschoolin puolella. Viimeisimmät aktiviteetit olivat käynti Farmer's Market:lla sekä omenoita poimimassa Honey Pot Hill Orchards:eilla Massachusettsin Stow:ssa. Farmer's Market:lta hän oli ostanut kukkia.

Iso-O on mankunut viikkojen ajan, että haluaisi päästä ompelemaan ompelukoneella. Ei sitten jaksanut odottaa vapaapäiviäni, ja ompeli käsin kaksi söpöä nallea. Toinen nalleista pääsi T:n laukussa edustamaan kolmikkoa hänen väitöstilaisuudessaan. Ompelukone kaivettiin viimein esiin - ja into lopahti heti kättelyssä, kun ompelukoneen käyttöön liittyikin niin paljon muuta kuin pelkkä polkimen painelu. Korjasin sitten vaatteita aivan yksinäni.

Pikku-O on muuntunut koululaiseksi. "Preschool is lame", totesi tämä kyyneleitä viimeisenä päivänään vuolaasti vierittänyt pienikokoinen henkilö kysyessäni, josko kuitenkin olisi mukavampi palata aikaan preschoolissa ja pyöräkärryssä. Viime aikojen tärkeimpiä oppeja on ollut "go fingers" eli oikeaoppinen tapa pitää kiinni kynästä. Ensimmäinen oikealla tavalla opeteltu kirjain oli jostain syystä L. Ja yllätys yllätys, Pikku-O ei ole luokkansa lyhyin!

T palautui nopeasti maanpinnalle PhD-hypetyksestään, kun 30 ensimmäistä esseetä palautui aikataulun mukaisesti sähköpostilaatikkoon vain päivän väitöksen jälkeen. Seuraava setti saapui viikonlopun korjausurakan jälkeen. Niistä viimeiset lähtivat juuri ennen kuluvaa viikonloppua. Sen verran kova oli urakka, että asiaa oli syytä hieman juhlistaa.

Kävin E:n ja Iso-O:n kanssa viemässä Pikku-O:n Lexingtonin Suomi-kouluun, ja vietimme parituntisen koulunpihan kirpparilla sekä sadan metrin päässä olevassa puutarhamyymälässä. T:n toivomusten mukaisesti ostin pari pöytäkukkaa. Kaikenlaista Halloween-krääsääkin olisi ollut tarjolla pilvin pimein, mutta en langennut lasten pyyntöihin. Onhan meillä kotona jo ensimmäinen kurpitsa. Sovimme samalla illan aikataulusta ystäväperheemme kanssa. 

Neljän jälkeen Pikku-O istui ikkunan ääressä todeten kyynisesti:"They are never coming!" Puoli viidelta perhe viimein saapui. Hetken istuskelun jälkeen T laittoi grillin päälle ja söimme samalla alkukeiton (Clam Chowder). Grillilihan ja -kasvisten valmistuttua, siirryimme pääruokaan ja jouhevasti jälkiruokaan. Ilta jatkui kitarien soidessa pikkutunneille saakka siten, että loppujen lopuksi perhe jäi meille yökylään.

Aamun "American pancakes" eivät maistuneet oikein kenellekään. Päivä oli oikea hiljaiselon päivä. Ainoat ahkerat toimenpiteet ovat liittyneet lasten ruokailuihin, seuraavan päivän lunch boxien täyttämiseen sekä E:n viime keväisen MCAS-testitulosten arviointiin (English 270/280 ja Math 266/280). Tarkoitukseni nukkua univelkojani pois viikonlopun aikana ei toteutunut. Taas vähän väsyttää.