Vuodenvaihde

Pikku-O täytti 5-vuotta, mikä tarkoitti jälleen muutamaa pikkumuutosta perheessämme. Yksi niistä on pyllynpyyhintäpalvelun loppuminen. Useaan otteeseen hän on todennut monen muunkin asian (mm. mikroaaltouunin käyttäminen ja laskettelu) onnistuvan, koska "mä olen nyt viisi". Syntymäpäiväkakkutoive oli Darth Vader, ja sellaisen T teki. Kun pöydällä seisoi myös muovinen Darth Vader-päähine, oli kakun muoto helppo syntymäpäiväsankarinkin hahmottaa. Tyytyväinen tuntui olevan.

Syntymäpäivä sujui kotosalla toipuen edellisyön lumimyrskystä, harmitellen poliisiraportin sisältämää virhettä kolarin edeltävästä tilanteesta ja yrittäen pysyä hereillä kuuden yön työputken jälkeen. Kaverisyntymäpäiviä Pikku-O ei edelleenkään sanonut haluavansa, joten niitä ei erikseen tuputettu. Laulun aikana sankari oli jälleen hieman hämillään. Tämä vilperttipoika ei ehkä kuitenkaan ole se kaikkein eniten yleisestä huomiosta nauttiva henkilö toisin kuin ehkä arvelisi.

Jos syntymäpäivä itsessään olikin hieman tylsähkö, toi uudenvuodenaatto siihen pirteän muutoksen. Väsymystämme uhmaten laitoimme kaiken valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta olimme reippaina liikkeellä jo aamutuimaan. Lähdimme laskemaan Mount Sunapee:lle New Hampshireen. Matkalla viisivuotias totesi:"I have a bad feeling about this", mutta tarkoitti ilmeisimmin vain pissahätää, sillä mieli kirkastui matkalla pidetyn tauon jälkeen.

Alkuun laskeminen oli kankeaa kaikilla kolmella, mutta erityisen hankalaa se oli Pikku-O:lla. Parin ensimmäisen laskun aikana meinasi aivan hermo mennä, sillä kaikenlainen yrittäminen puuttui ja pienikokoinen sälli riippui sauvoissani vetelänä kuin makaroni. Nähtyään useita itseään helposti pari vuotta nuorempaa laskijaa tilanne muuttui ja vaikka aura-asento ei jostain syystä häneltä onnistu, alkaa laskemisessa olla jo oikea meininki. Missään tapauksessa meillä ei ole hänen kanssaan vielä asiaa vihreiden rinteiden ulkopuolelle, mutta niillä sentään suksien jonkilainen hallinta ja käännösten tekeminen alkoi onnistua. Rohkeutta hän vielä tarvitsee lisää, jotta laskeminen on täysin omatoimista - vain muutaman kerran hän uskaltautui laskemaan ilman sauvojeni tuomaa henkistä turvaa. Mutta suunta on oikea, ja erityisen ilahduttavaa oli hänen kommenttinsa päivän jälkeen:"This was a good day!"

E ja Iso-O laskivat keskenään tottuneesti. Iso-O tosin joutui laskemaan ilman sauvoja, sillä jo ensimmäisen hissimatkan jälkeen toinen sauva oli mystisesti vääntynyt ilman, että hänellä oli mitään tietoa syystä. Tapasimme tiheästi perhealueen hissin ala-asemalla, mutta muuten nämä kaksi viilettivät kahdestaan. Koululaisia!

Vuodenvaihdetta lähdimme juhlimaan T:n opiskelukaverin luokse. Tämä kaveri on sama, jonka vanhempien kotona Cape Codilla olemme päässeet jo pari kertaa vierailemaan ja siellä olevia vuohia silittelemään. Pikku-O oli harmistunut, kun yhtään vuohta ei tästä Boston-asunnosta löytynyt. Harmia lievensi se, että saimme jälleen kutsun keväiselle vierailulle ihailemaan jopa 20 uuden kilipukin saapumista (syntyvät helmikuussa, maaliskuussa ja huhtikuussa). Itse juhlat olivat tietenkin aikuisille, joten lapsilla se tarkoitti käytännössä Coca Colan juomista ja elokuvan katsomista. Ei tuntunut haittaavan, vaikka väsymys laskupäivän jälkeen vaivasi meitä kaikkia. Lähdimmekin ennen vuodenvaihdetta ja saavuimme kotiin juuri sopivasti ennen kellonviisareiden liikettä. Sen verran aktiivinen päivä oli, että kaikilla kesti hetken rauhoittua, ja nukahdimme vasta yhden aikoihin.

Vuoden ensimmäinen päivä oli samanlainen hiljaiselon päivä kuin Pikku-O:n syntymäpäiväkin. Maisema on kauniin luminen, sillä mittari on viimeinen näyttänyt pakkaslukemia sekä öisin että päivisin. Pihallemme on muodostunut lumilinna ja noin yhden metrin korkuinen pulkkamäki. Lasten loma on ohi, tänään alkaa taas arkinen aherrus. Hyvää uutta vuotta kaikille!