Neurologia (PGY 2): Viimeinen juniorirutistus - Konsultaatiot

Olin viimeisen juniorikuukauteni konsultaatiotiimissä ensin juuri valmistuvan intialaisen Ajayn, ja lopuksi viimeisen vuoden aloittavan Idanisin kanssa. Erikoislääkäreinä olivat Garg, Ravin ja Ionete. Viikonloppuina Paydarfar/Schwartz-kaksikko Newtonista sekä intialaislähtöinen Sundar. 

Yön jäljiltä meitä oli odottamassa 0-4 uutta potilasta, joiden suunnitelma piti viimeistellä erikoislääkärin kanssa. Lisäksi saimme 0-4 uutta potilasta päivässä talon sisältä, ja seurasimme aiempien konsultaatioidemme kohtaloa joko tiiviisti tai vähemmän tiiviisti potilaan hoidosta vastaavan tiimin toiveista riippuen. Valtaosa potilaista oli teho-osastoilla. Tyypillisesti sydämenpysähdyksen ja sen jälkeisen viilennyksen (=hypotermia), alentuneen tajunnantason tai pitkittyneen epileptisen kohtauksen vuoksi, mutta osallistuimme myös osastopotilaiden hoitoon. Konsultaatiotiimin hyvä puoli on se, että joku muu huolehtii käytännöntoteutuksesta, määräyksistä sekä paperitöistä; meidän roolimme on vain antaa ohjeita ja olla tukena.

Ainakin yhden potilaan kohdalla vaikutin hänen tulevaisuuteensa. Hän saapui sairaalaan toimittuaan "kummallisesti". Koska hän oli aiemmin monesti lähtenyt sairaalasta ovet paukkuen ennenkuin tutkimukset oli saatu vietyä loppuun, suhtauduttiin häneen ylimalkaisesti. Ilmeisesti päivystyksessä, eikä vielä sisätautien ensimmäisessä tutkimuksessakaan kukaan oikeasti tutkinut, miten hänellä menee, sillä tekstien mukaan "neurological examination grossly normal". Kysymys meille tuli seuraavana päivänä:"Mitä tulee tehdä, kun epilepsialääkepitoisuus on matala?" Menin potilashuoneeseen, josta löysin tummaihoisen miehen, jonka oikea puoli kasvoista roikkui, käsi oli heikko ja puheesta ei saanut selvää. Vastasimme konsultaatiokysymykseen hieman toisin.

PGY2 (Post Graduate Year 2) vaihtui heinäkuun ensimmäisenä PGY3:ksi. Itse muutuin juniorista senioriksi. Se tietenkin sopii minun iässäni hieman paremmin.