Neurologia (PGY 3): Ensimmäinen periodi osastoseniorina

Ohjelmassamme on tehty jonkin verran muutoksia. Aiemmin vuosi jaettiin kuukauden, nyt neljän viikon mittaisiin jaksoihin. Ja usein neljän viikon jakson aikana palvelupaikkamme vaihtuu ainakin kerran. Konsultaatiotiimistä vastaa nykyisin kaksi joko viimeisen tai sekä viimeisen että seniorivuoden erikoistujaa ilman jatkuvaa erikoislääkäritukea. Tai onhan tuki saatavissa, sillä osastoerikoislääkäri vastaa nyt sekä osastopotilaista että konsultaatioista, mutta edellisistä vuosista poiketen erikoislääkärillä on paljon pienempi rooli. Koska aloitin itse vuoden osastoseniorina, oli tällä muutoksella suora vaikutus minuunkin. Erikoislääkärinä toiminut, Tsekkoslovakiasta Kanadan kautta Yhdysvaltoihin vuosikymmeniä sitten muuttanut Novak, oli ehkä paras vaihtoehto muutoksen ensimmäiseen aaltoon, sillä hän on erittäin nopea (ehkä joskus liiankin), ja selvisi siten mainiosti kahden ryhmän pyörittämisestä.

Ensimmäisen viikon aikana roolini seniorina ei ollut vielä aivan niin selvä, sillä toinen juniori oli koko viikon orientaatiossa, ja toinenkin osittain. Niinpä toimin sekä seniorina että puoliksi juniorina. Evy piti huolen toisesta puolesta. Kanssamme aloitti täysin tuore intern, Intiasta 7 vuotta sitten Bostoniin muuttanut, alunperin tiedemieheksi aikonut mies, joka oli tavanomaista parempi neurologiassa, sillä hänestä tulee ensi vuonna oma juniorimme. Toisen viikon alussa muutuin pesunkestäväksi senioriksi. Sujahdin siihen rooliin täydellisesti. Tai no lähes täydellisesti. Mohit ja toinen juniori, neuropsykiatria-ohjelmassa erikoistuva Beth olivat loistavia ja roolini seniorina oli juuri sellainen kuin olla pitääkin - olla avuksi, kun sitä tarvitaan. Sen sijaan toinen juniori, pakistanilainen Nazish, jonka internship-vuodesta on kolme vuotta aikaa, on aivan mahdoton. Hän tarvitsee apua ihan kaikessa. Siis todellakin ihan kaikessa. Alkaen kuinka käytän tietokonetta. Hän ei juurikaan kehittynyt viikon aikana - saa nähdä, mitä hänen kanssaan käy.

Kahteen viikkoomme mahtui monenlaisia ja opettavaisia potilastapauksia, joista mieleen erityisesti jäivät limbic encephalitis (=autoimmuuni aivotulehdus), tuore myastenia diagnoosi, neuroborrelioosi ja neurosarkoidoosi. On mukava jäädä odottamaan, milloin uudelleen pääsen osastosenioriksi. Hyvien juniorien kanssa se on upea ja opettavainen kokemus.