Vanha vuosi 2013 ja uuden vuoden 2014 alku

Nyt humpsahti liian pitkä aika blogikirjoitusten välille. Täytyy pikaisesti korjata tilanne lyhyin muistelmin. Tarina alkaa edellisen vuoden puolelta.

Vanhan vuoden viimeiset viritykset

Pikku-O täytti 6 vuotta. Kun hän ymmärsi, etten ole päivää hänen kanssaa juhlimassa, hän alkoi itkeä, eikä ihan hetkeen lopettanut. Yksi "huono äiti"-hetkistäni. Päivä oli kuitenkin niin mukava, ettei hän enää jälkikäteen poissaoloani murehtinut. T vei koko kolmikon 3-D elokuviin katsomaan Disney:n Frozen - elokuvan, jonka Iso-O oli ehtinyt kertaalleen nähdä ystävänsä syntymäpäivillä, mutta Pikku-O:lle elokuvakäynti oli ensimmäinen ikinä, ja siten varsin merkityksellinen. Syntymäpäiväkakkukin oli mieluinen sankarin toivoma ja T:n toteuttama jäätelökakku. Ja lahjat tietenkin ilahduttivat. Kiitokset kaikille.

Muita kohokohtia vanhan vuoden viimeisissä hetkissä olivat T:n toimiminen pappina Newton Lutheran Church:in vuoden viimeisessä messussa kirkkoherran saadessa siten yhden vapaan viikonlopun, luistelureissu kelien hienosti sen salliessa (Pikku-O ensimmäistä kertaa luistimilla - jo oli aikakin), E:n käynti kaverinsa luistelusyntymäpäivillä, Iso-O:n pörrääminen kaverin luota toiselle ja uuden vuoden juhlat koko perheelle Iso-O:n kaverin kotona.

Uuden vuoden ensimmäiset haasteet

Lapset ehtivät päiväksi kouluun joululoman jälkeen, kun jo saapui ilmoitus lumipäivästä. Jälleen yksi lumimyrsky saavutti New Englannin alueen, eikä ihmisiä haluttu tarpeettomasti teille pörräämään. Ajomatka töihin oli tuiskusta huolimatta siedettävä, kun liikennettä oli vähemmän. Lapsia ei myöskään yhtään harmittanut yksi ylimääräinen vapaa, varsinkin kun se sattui olemaan perjantai.

Lumipäivän päätteeksi meidän oli tarkoitus lähteä Cannon Mountain-laskettelureissulle. Hotellimajoitus oli varattu aikoja aiemmin. Ilta ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Kattoboksin asentaminen ei onnistunutkaan, sillä yksi pieni ruuvi oli jämähtänyt paikoilleen, eikä boksin kiristäminen paikoilleen ollut mahdollista. T ajoi liikeestä toiseen löytääkseen sopivan varaosan. Ei löytynyt. Lisäongelman aiheutti osittaisesta ajattelemattomuudestamme johtunut oman autoni akun tyhjentyminen. Pidimme auton valoja päällä kattoboksioperaation ajan, sillä ulkona oli jo pimeää. Huomiotta jäivät ne seikat, että 1. ulkona oli ihan hirveän paljon normaalia kylmempää (koko Yhdysvaltain pohjois-ja keskiosa on saanut osakseen ennätyspakkaset) ja 2. kattoboksin asennukseen meni huomattavasti enemmän aikaa kuin normaalisti. Auto ei pihahtanutkaan, kun sitä yritti käynnistää. Jotta asia ei olisi ollut liian yksinkertainen, seisoi tämä hiljainen pikkuauto ajotiellämme toisen auton edessä. Työntöhommiksihan se meni. Kävi selväksi, ettemme ole mihinkään perjantaina lähdössä. Kärsivällisesti odottaneet lapset olivat todella pettyneitä, mutta urheasti yrittivät pettymyksensä peittää. Uni tuli nopeasti silmään, kun viimein ohjasin heidät omiin sänkyihinsä.

Seuraava päivä oli mitä kaunein talvikeli hohtavine hankeineen ja pakkaskeleineen. T lähti heti aamusta jälleen kiertämään liikkeestä toiseen, ei löytänyt varaosaa, mutta sai ratkaistua asian toisella tavalla, ja pian boksi oli katolla. Samaan aikaan AAA:n tiepalvelu kävi lataamassa autoni akun, ja sain sen huristeltua takaisin kotipihallemme tienvarresta, johon se oli voimien loppuessa edellisenä iltana jätettävä. Sain siirrettyä Cannon Mountainin hotelliyöt ilman lisämaksua lasten hiihtolomaviikonlopulle, ja T sai varattua meille hotelliyön (Best Western Concord) Concord:ista, New Hampshiren pääkaupungista. Pääsimme sittenkin hiihtoreissulle! Lapset olivat riemuissaan, kun hotellissa oli uima-allas. Itse olin lähes hermoraunio, sillä Pikku-O halusi koko ajan mennä syvään altaaseen, vaikkei hän osaa kunnolla uida. Ja vaikeahan heitä oli altaista poissaada, vaikka kello oli aivan liikaa. Illallisen kävimme syömässä Concordin keskustan Holiday Inn-hotellin ravintolassa,  jossa tarjoilija luuli meitä hotellin asukkaiksi ja antoi lasten syödä ilmaiseksi. Olisimme toki voineet virheen korjata jo akuutisti, mutta se tuli niin hämmentävästi esiin, ettei oikein sopivaa hetkeä löytynyt. Omatuntoa helpotti se seikka, etteivät lasten annokset maksaneet 6 dollaria enempää, vaikka kooltaan olivatkin mallia amerikka. T myös soitti viikolla hotellille asian selvittämiseksi, eikä lisämaksua tarvinnut maksaa.

Tuhdin aamupalan jälkeen pääsimme reippaassa pakkaskelissä liikkeelle. Ajomatkaa oli vielä n. 50 kilometriä tuttuun hiihtopaikkaamme Mount Sunapee:lle. Koska kyseessä oli tämän talven ensimmäinen kunnon laskettelukeli, oli paikka aivan pullollaan ihmisiä. Moni päivitteli, ettei ole koskaan nähnyt sellaisia jonoja. Vähän kyllä harmitti, vaikka ymmärrettäväähän se toki oli. Pakkasta oli vain muutama aste, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja rinteet olivat loistokunnossa loppuviikon tuiskutuksen johdosta (torstain ja perjantain aikana Sunapee:lle oli satanut 2 jalkaa eli 60 cm lunta). Paras laskettelukeli täälläoloaikanamme.

Kaikilla lapsilla oli uudet lasketteluvälineet, mutta nopeasti E ja Iso-O niihin tottuivat. Pikku-O:lla taas kesti hetkonen löytää rohkeus ja loppupäivästä voimia, mutta melko hyvin hänkin alas tuli. Mentaalisesti suurta hankaluutta aiheutti laskea koko alueen korkeimmalta kohdalta alas, vaikka rinteen jyrkkyys olikin samaa luokkaa kuin perhealueella. Niinpä Pikku-O laskikin kahta pidempää laskua lukuunottamatta vain perhealueella. Ehkä ensi kerralla sitten. 

Viikon aluksi T vei automme korjaukseen takapuskurin halkeamisen vuoksi, ja sai tilalle vuokra-auton. Alkuviikolla kouluunmenoreissut pitikin tehdä sillä, koska lunta oli niin paljon jalkakäytävillä, ettei pyöräily olisi ollut turvallista. Loppuviikon lämpö ja sade hoitivat tämän asian kuntoon. E:n ja Iso-O:n ensimmäinen kuudesta laskureissusta Nashoba Valley:n pieneen laskettelukeskukseen ei onnistunut, sillä kylmän kelin vuoksi se peruttiin. No, oli toki kylmä, mutta ehkä sen kuitenkin olisi voinut tehdä ainakin näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsoen - pakkasta oli noin 15 astetta.

Pikku-O:n lomanaikaisen syntymäpäivän johdosta T kävi lukemassa hänen luokassaan Pikku-O:n valitseman kirjan. Allergioista johtuen mitään tarjottavaa ei saa viedä, mutta erityisesti alaluokilla on tapana kutsua lapsen vanhempi käymään luokassa lukemassa syntymäpäiväsankarin kunniaksi. Rehtori lukee aamukuulutuksessaan kaikkien syntymäpäivää viettävien nimet ja antaa lahjaksi koulun lyijykynän. Aika kiva.
 
Raffle-basket-arpajaiset, luokkien keräämät korit eri teemoihin liittyen lähestyy jälleen. Pikku-O:n luokan aihe on "Animals", ja hän vei ison pehmoeläinnallen, E:n luokka valitsi aiheekseen "Oreos and Hotdogs", ja vei mielikuvitukseni puutteesta johtuen paketillisen Oreo-keksejä, Iso-O:n luokan aihe on "Sports". Ostin hänelle Angry Bird-pelikortit. Se oli virhe. Ilta oli yhtä itkua ja surkeutta. Vaikka hän pyysikin myöhemmin anteeksi todella nätisti, ovat pelikortit edelleen hyllyssä, eivätkä ole tietään löytäneet hänen luokkansa koriin. Deadline on keskiviikkona - katsotaan, mitä tapahtuu.

Viikonlopun T ja lapset viettivät lähinnä kotona, mitä lapset osaavat todella arvostaa. Sunnuntain kunniaksi kävivät ihanassa lähipubissamme (O'Hara's) syömässä. Tänään alkaa arki T:llakin.