Neurologia (PGY 2): Osastojaksot 1 ja 2

Olin kaksi kuukautta putkeen neurologian osastolla. Potilaiden ongelmat vaihtelivat laidasta laitaan, ja vaikka aivohalvaukselle onkin oma osastoporukkansa, oli joukossa heitäkin. Osastolla on erikoislääkärin lisäksi kolmannen vuoden erikoistuja (seniori) ja kaksi junioria. Seniorin tehtävä on huolehtia kokonaisuudesta, jotta jokainen potilas tulee hoidetuksi ja asiat etenevät. Juniorien tehtävä on huolehtia tästä kaikesta käytännössä omien potilaidensa kohdalla, päivittäisten tekstien laatimisesta, kaiken paperityön tekemisestä, määräysten kirjoittamisesta ym. Erikoislääkäri vastaa kaikesta, mutta persoonallisuudesta riippuen on enemmän tai vähemmän mukana.

Ensimmäinen jakso
Jo ennen ensimmäisen jakson alkua seniorimme, korealaislähtöinen, mutta Massachusettsissa varttunut Adalia lähetti liioittelematta lähes 10 sähköpostia, kuinka hän haluaa kaiken sujuvan. Olimme toisen juniorin, intialaisen Jatinderin kanssa kauhuissamme. Tilanne osoittautui hyvin erilaiseksi. Adalia oli erittäin avulias ja kannustava, eikä minkäänlaista kahnausta välillemme syntynyt ennakkopeloistamme huolimatta - päinvastoin. Adalia itseasiassa sai jakson päätteeksi "kuukauden erikoistuja"-palkinnon toiminnastaan, minun ja Jatinderin ehdottamana. Kolmantena juniorina kanssamme oli psykiatriaan erikoistuja intern, joten työmäärämme oli aivan toista luokkaa kuin aivohalvaustiimissä. Keskimäärin jokaisella oli 2-4 omaa potilasta kerrallaan, minkä lisäksi saimme hoitaa päivittäin 1-2 konsultaatiota/juniori päivystysosastolla. Näistä konsultaatioista noin puolet otettiin meidän hoidettavaksemme, loput menivät joko kotiin tai sisätaudeille. Suomesta - tai ainakin Oulusta - poiketen päivystykseen tulevista potilaista vastaavat ensisijaisesti päivystysalueen lääkärit ja kaikki muut ovat konsultteja, kunnes potilas päätetään ottaa sairaalaan. Niinpä esimerkiksi status epilepticus-tilanteen hoito alkaa ei-neurologin aloittamana, mutta toki jatkuu meidän kontrolloimanamme niin pian kuin vain olemme päivystysosastolla. Aivohalvauksen kanssa on hieman eritavoin, sillä ns. Stroke Code aktivoidaan, kun akuutti aivohalvauspotilas saapuu päivystykseen, ja hakulaitteen kantaja on käytännössä paikalla parissa minuutissa, ja ottaa vetovastuun.

Erikoislääkärit vaihtuivat kahden viikon välein. Lisäksi viikonloppuisin oli paikalla joku toinen. Viikkoerikoislääkärimme olivat minun ikäisiäni (Moodie ja Chu), viikonloput vietin hieman vanhempien kanssa (Ionete ja Riskind). Tyypillisiä potilaitamme olivat epilepsiasta tai sekavuudesta kärsineet, MS-tautipotilaat ja päänsärkypotilaat. Jouduin työskentelemään Thanksgiving-viikonlopun, ja väliviikkojen perjantait olin ns. pitkässä illassa. Aika väsyttävä kuukausi, vaikka potilas-ja työmäärä ei niin paha ollutkaan. Kuukauden päätteeksi kävimme Adalian tarjoamana illallisella.

Toinen jakso
Toinen jakso alkoi heti perään. Olin töissä viikonlopun, joten tunsin kaikki potilaat ennalta. Niinpä uuden porukan oli helppo aloittaa kanssani. Seniorina meillä oli Massachusettsista peräisin oleva Breta, lähes ikäiseni erikoistuja, tutkinnoltaan DO (Doctor of Osteopathic Medicine), oikein mukava ja osaava. Ensimmäiset kaksi viikkoa juniorityöparinani oli kyprokselta 14-vuotiaana Massachusettsiin muuttanut Evy ja loppukuun jälleen Jatinder. Psykiatrian intern vaihtui myös. Erikoislääkäreinämme toimivat alkuun neurologiaohjelman uusi johtaja, itseäni vuoden nuorempi Salameh sekä loppukuun aivan hassu persoona, lähes 70-vuotias Sargent, jonka kanssa puheet ryöpsähtelivät jatkuvasti lääketieteen ulkopuolelle sisältäen mm. Kalevalan syntyhistorian, ei suinkaan minun vaan hänen kertomanaan. Viikonloput olivat vapaita sekä Salamehelle että Sargentille, ja kanssamme olivat puolalainen Pomorska ja hauska pari Newtonista Scwartz ja Paydarfar (samat tyypit, joiden kanssa työskentelin jo aiempien kuukausien aikana).

Joulukuu oli hieman marraskuuta helpompi, sillä pitkiä iltoja minulla oli vain yksi ja joulupäivän olin saanut vapaaksi. Paljon silti jouduin töissä olemaan, mikä vain korostui, kun lapsilla ja T:lla oli niin paljon vapaata. Jotenkin myös sattui, että useana iltana, juuri kun suunnittelimme lähtöä joku potilaista kehitti jonkin akuutin ongelman kuten hengitysvaikeuden tai jatkuvan kouristelun, ja teho-osastosiirroilta ei voinut välttyä.

Yhteistä jaksoille ja koko vuodelle
Tiistai-iltapäivisin on junioripoliklinikka, jolloin puolen päivän jälkeen seniori joutuu hoitamaan kaiken osastolla. Aamupäivät ovat siksi kauhean kiireisiä, kun kaikki mahdollinen pitäisi ehtiä hoitaa alta pois. Torstaisin taas on seniorin klinikkavuoro. Se ei ole aivan niin haastavaa, sillä käytännönasioidenhoito on jokatapauksessa juniorien vastuulla. Poliklinikalla on yleensä kolme potilasta; joka kolmas viikko on ns. oma klinikka, joka kolmas epilepsiaklinikka ja joka kolmas päänsärky-ja unihäiriöklinikka. Senioreilla on oman klinikkansa lisäksi liikehäirioklinikka ja muistipoliklinikka, ja viimeisen vuoden erikoistujilla MS-tautiklinikka ja lihastaudit. Jokaisen potilaan tapaa erikoistujan lisäksi vastuussa oleva erikoislääkäri, jonka kanssa suunnitelma hiotaan valmiiksi.

Joka toinen perjantai meillä on ns. Reading Club. Luemme tämän vuoden aikana yhdessä Merritt's Neurology-kirjan, ensi vuodelle valitaan jokin toinen. Aika hyvä homma. Ei ehkä tulisi luettua niin paljon kaiken kiireen keskellä. Helmikuun loppupuolella meillä on koko maan laajuinen kokopäivätesti, jonka avulla saamme tiedon, millä tasolla olemme menossa. Testi suoritetaan vuosittain, ja valmistaa samalla erikoislääkäritenttiin, joka on edessä viimeisen vuoden jälkeen kesällä. Reading Club:in lisäksi aamumeetingit ja keskipäivän oppitunnit ovat pakollisia ja opettavaisia. Yritys on kova, että aika olisi rauhoitettu hakulaitteiden piippauksilta, muttei se toki aina oikein onnistu.

Yleisneurologian osastojaksoni vaihtuivat aivohalvausjaksoon vuoden vaihteessa. Siihen ja muihin erikoistumisen oheisasioihin palaan myöhemmin.